Sunday, September 23, 2018

Eläkeläislippu, kiitos

Näin henkäisin taidenäyttelyn lippukassalla. Hiljainen kuiskaus vain - ei koko kansan tarvitse tietää, että olen siirtynyt eläkeläisten joukkoon.

Pettymyksekseni kassalta vastataan, että ”meillä on vain aikuislippuja”. Muutaman päivän päästä olen taas lippukassalla, nyt Petroskoissa Venäjällä. ”Pensionerka” sanon nyt jo reippaasti. Ja minua onnistaa. Saan 60 ruplan eläkeläispiletin.

Olen saanut läheltä seurata monen ystävän, naapurin ja työtoverin eläkkeelle siirtymistä. Ja nyt olen itse samassa tilanteessa. Makustelen sanaa eläkeläinen, e-lä-ke-läi-nen. Minulta kysytään, miltä nyt tuntuu. En osaa vastata. Vielä.

Ei ole yhtä tapaa elää eikä myöskään yhtä tapaa kokea eläkkeelle siirtyminen. On siinä iso ero, tunnetko päässeesi eläkkeelle vai joutuneesi eläkkeelle. Voi hyvin ymmärtää eläkkeelle pääsemisen riemun, jos työ on ollut fyysisesti tai psyykkisesti raskasta. Tunnen monia, jotka kertovat viettäneensä ensimmäisen eläkevuotensa pyjamassa ja villasukissa.  Uupumus piti ensin nukkua pois.

Jos taas työ on ollut intohimosi ja elämänvoimasi lähde, saatat kokea joutuneesi eläkkeelle. Tunnet, että sinulla olisi vielä paljon annettavaa, olisi osaamista, kokemusta ja näkemystä. Hommat jäävät ”kesken”.

Eläkkeelle jääminen (tai joutuminen) voi yllättää. Eräs ystäväni huomasi, ettei hänellä enää ole oikein mitään. Ei mieluista työtä, ei kavereita, ei sosiaalista elämää, ei elämää rytmittäviä työaikoja. Yksin asuvan ihmisen elämä kutistui lyhyessä ajassa TV:n tuijotteluksi ja viinin lipittämiseksi. Koko elämä siirtyi imperfektiin. Kaikki sisältörikas oli entisessä elämässä, eikä nykypäivässä tai tulevaisuudessa ollut enää mitään innostavia näkymiä.

”Puuha-Pirkkoja” on eläkeläisissä paljon. Heillä tuntuu olevan aikaa ja energiaa. He hoivaavat vanhoja omaisiaan ja lapsenlapsiaan, täyttävät teatterit ja konserttisalit, toimivat vapaaehtoisina järjestöissä, harrastavat kielten opiskelua ja kaiken päätteeksi vielä jumppaavat ja sauvakävelevät.  

Vanhuuseläkkeelle jäädään vain kerran. Itse haparoin vasta eläkeläispolkuni alussa. Näen paljon valon pisaroita, ilon ja toivon lähteitä. Niitä kohti!





Kirjoittaja: Arja Jämsén  

Tervetuloa Valotuksia eläkeläiselämään -blogiin!

Tarkastelemme blogissa elämää eläkeläisnäkökulmasta. Kirjoitamme kokemuksista ja ajatuksista, joita eläköityminen herättää. 


Blogissa on useita kirjoittajia, jotka kirjoittavat enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Tekstien muoto ja tyyli vaihtelevat. Eläkeläiselämää voidaan valottaa esimerkiksi päiväkirjamaisilla muistiinpanoilla tai viittauksilla tutkimukseen tai kaunokirjallisuuteen. Saatamme käyttää tekstejä sekä mahdollisesti saamiamme kommentteja myöhemmin muissa kirjoituksissa ja julkaisuissa.