Älä vanhuutta pelkää!

Heti kärkeen varoitus lukijalle: Nyt seuraa markkinointia ja kissan hännän nostoa.

Esittelen vastikään julkaistua pientä kirjoituskokoelmaa ”Älä vanhuutta pelkää”.  Se kertoo ikääntymisestä monelta kantilta ja usean kirjoittajan silmin. 

Kolumneissa pohditaan, mitä kaikkea tulee vastaan, kun askel lyhenee ja pää harmaantuu. Mihin pitäisi osata varautua? Miten olisi mahdollista pysyä oman elämänsä ohjaksissa? Mihin asioihin ylipäänsä pystyy vaikuttamaan? Mistä kaikesta omannäköinen elämä lopulta syntyy? 

Entä oikein vanhana-vanhana ja mahdollisesti kotihoidon asiakkaana, millaisia ovat päiväni silloin? Entä jos sairastun muistisairauteen, miten jatkan hyvää arkea ja juhlaa? Kolumneissa ääneen pääsevät myös omaishoitajat. Esimerkiksi vanhan äidin työssäkäyvä tytär kertoo arjestaan.  

Tavoitteena on valottaa ikääntymiseen liittyviä mahdollisuuksia, romuttaa ikääntymiseen liittyviä tabuja ja surkeuskuvia. Halutaan kääntää ikäkatsetta ja -asenteita piirun verran valoisampaan suuntaan. Ikääntyminen on moninaista, ja meitä on moneksi. Ikääntyvät ovat eri-ikäisiä (!) ja erikuntoisia. He haluavat/me haluamme vanhana osittain samoja, mutta aivan eri asioita kuin edelliset sukupolvet. Haluamme vaikuttaa ja osallistua elämän menoon.

Kirjoitusten toivotaan antavan näkyä ja uskoa tulevaisuuteen kaikille meille ikääntyville, omaistaan hoivaaville, vapaaehtoisina toimiville, vanhustyössä ahkeroiville ja tulevaisuuden suuntia puntaroiville päättäjille. 

Kolumnit ovat osa Siun soten AVOT-hankkeen (Arvokasta Vanhenemista Omatoimisuutta Tukemalla) viestintää. Kirjoittajat ovat pohjoiskarjalaisia, Siun soten työntekijöitä ja yhteistyökumppaneita, jotka halusivat kertoa ikääntymisestä ja vanhuspalvelujen uudistamisesta muillekin kuin hankemaailmaan ja -kieleen vihkiytyneille. 

Alun perin kolumnit julkaistiin sanomalehti Karjalaisessa. 

Julkaisu: Arja Jämsén (toim.): Älä vanhuutta pelkää – AVOT-kolumneja. Siun soten julkaisuja 1/2018. 

Verkkojulkaisu:

http://www.pkssk.fi/documents/601237/4571866/Siun+soten+julkaisuja+1+2018/f81df967-1a90-458a-a975-d3142e736c4d

Siun soten AVOT-hanke on osa hallituksen I&O-kärkihanketta, Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja kaikenikäisten omais- ja perhehoitoa. 

Miltä ikääntyminen tuntuu?

Kysyin huvikseni herra Googlelta, miltä ikääntyminen tuntuu. Sain kymmenittäin vastauksia ja linkkejä tiedonlähteille, lähinnä erilaisille keskustelupalstoille.  

Ensimmäiseksi rävähti keskustelupalstalta 17-vuotiaan nuoren riemu ikääntymisestä: ”kohta pääsee ostamaan kaljaa ja tupakkaa”.  Keski-ikäiset naiset kirjoittavat, että vasta 45-vuotiaana ikä alkaa tuntua, tulee raihnaisuutta ja ulkonäkö repsahtaa. Monet 55-vuotiaat naiset sen sijaan vakuuttavat tyytyväisyyttään. Miehiä ei näiltä palstoilta löydy.

Yksi hauska keskusteluketju pohti ”ruman” ja ”kauniin” naisen ikääntymistä. Arvatkaapa, ruman naisen ikääntyminen on helpompaa. Hän on tuskaillut ulkonäköään jo nuorena ja sitten ikääntyessä elämä vain soljuu entisellä painolla eteenpäin. Sen sijaan kauniin naisen tuska ulkonäöstään on vasta edessä! No, onpahan laiha lohtu sekin. 

Varsin monet kirjoittajat ja keskustelijat kertovat omakohtaisesta vanhenemisesta hyvin myönteisesti. On aikaa, on vapautta ja iloa, elämänkokemusta ja uskallusta. Varsinkin eläköitymiskeskustelut kuulostavat minusta jokseenkin yltiöpositiivisilta. 

Harva kirjoittaja haluaa tai uskaltaa avata pelkoa sairauksista, yksinäisyydestä, kuolemasta. Kuitenkin elämän rajallisuuden tajuaminen on varsin konkreettinen tosiasia eläkeiän koittaessa. Moni joutuu kohtaamaan vanhempien poismenon, ikätovereiden hautajaisiakin on jo ollut useita. 

Google tarjoaa kysymykseeni vastaukseksi myös AgeMan-ikäpuvun kokeilua. Puku painaa lähes 20 kiloa. Lisävarusteilla se saadaan tuottamaan kantajalleen tinnitystä, kuulo- ja näkövaikeuksia ja nivelkipuja. Pukua kokeilemalla nuorempi väki toivon mukaan ymmärtää paremmin vanhan ihmisen tarpeita ja osaa ottaa niitä huomioon ympäristön, palvelujen ja tuotteiden suunnittelussa. 

Googlailun jälkeen minulle jää vahva tunne, että aika vähän ikäihmisiltä tai vanhoilta itseltään kysytään, miltä tuntuu. 

Kysyn sinulta, hyvä lukija, mitä mieltä sinä olet. Kuullaanko ikäihmisiä tarpeeksi? Onko se edes tarpeen? Jos ikäihmisten tuntemusten ja kokemusten kuuleminen on tarpeen, niin miten pitäisi kuulla? Mitä sinä haluat kertoa?  

Kirjoittaja: Arja Jämsén

Kuva: Arja Jämsén