Työelämässä kokoonnuttiin tämän tästä piireihin,
verkostoihin ja kehittämispalavereihin luomaan yhdessä jotakin uutta yhteistä
todellisuutta. Onnistuneen tiimikokouksen jälkeen oli hyvä olo siitä, mitä
yhdessä saatiin aikaan. Nyt eläkkeellä erilaisista piireistä ja verkostoista on
tullut hyvin merkittäviä sosiaalisen elämän ylöskohottajia.
Kirjapiiri ja ruokapiiri ovat kaksi minulle tärkeää piiriä.
Kirjapiiri on kokoontunut lähes vuosikymmenen. Se ei suinkaan alkanut
kirjapiirinä vaan ryhmänä, jossa meitä kaikkia neljää naista yhdisti
lähiomaisen menetys. Ryhmä loppui, mutta me totesimme tarvitsevamme toisiamme.
Lukeminen oli meille kaikille tärkeä asia. Se oli myös
selviytymiskeino surun kohtaamisessa. Niinpä sama joukko on kokoontunut
vuodesta toiseen vuorotellen toistemme kotona. Olemme niin toisiimme
hitsautuneita, että uusia jäseniä on mahdotonta ottaa mukaan piiriin.
Kirjapiiri alkaa luonnollisesti hyvien tarjoilujen parissa,
mutta se ei ole pääasia. Pandoran
lippaat avautuvat kuin taikaiskusta. Jaetaan elämän ilot ja surut, isot ja
pienet. Aiheiden kirjo kattaa koko elämänkaaren: kuunnellaan äidin huolta
tyttärestä, joka lähti yksin maailman ääriin sukeltamaan, keskustellaan
riittämättömyyden tunteista omien vanhempien huolenpidosta. Kaikki teemat
taivaan ja maan välillä kulkevat mukana. Sanattomana sääntönä on, että kenellä
on suurin paine jakaa asioita, aloittaa ja muut kuuntelevat. Ryhmä toimii
parhaana mahdollisena vertaistukiryhmänä.
Kun kuulumiset on jaettu, siirrytään kirjojen pariin.
Parhaita ovat keskustelut, miten samasta kirjasta nousee esille mitä
ihmeellisimpiä tulkintoja ja omaa ymmärrystä laajentavia oivalluksia. Luettujen
kirjojen joukko on laaja, ulkomaista ja kotimaista, suurta draamaa ja tutkittua
asiaa. Monta vihkoa on jo täyttynyt muistiinpanoista. Piirin lopuksi aina
annetaan arvosana käsitellylle kirjalle. Piiristä lähtiessä olo on kuin uudesti
syntynyt.
Toinen minulle rakas piiri on ruokapiiri, joka on
muodoiltaan väljä ja vapaa. Keskeistä on kohtaaminen hyvän ruuan parissa.
Omassa lapsuudessa vanhempani eivät osanneet puhumisen kautta näyttää
tunteitaan, vaan välittämistä osoitettiin ruuan kautta. Olemme ”ruualla
rakastettu” sukupolvi. Ruokayhteys on siirtynyt vahvana perinteenä itselleni,
mutta yhdessä syömiseen kuuluu oleellisesti kokemusten jakaminen ja
yhteisöllisyyden tunne.
Ruuan lisäksi meidät liittää yhteen jokin muukin asia.
Ruokapiirin anti vaihtelee tekijänsä mukaan. Omat bravuurini ovat sienirisotto
itse poimituista sienistä, kasvisburgerit tai lapsuuden perinneruuat.
Jälkiruokapiirakka oman pakastimen marjoista kruunaa aterian. Juhlavampaan
ruokapiirin kattaukseen kuuluvat vaikkapa blinit, jotka valmistan aina entisen
kollegani rajaa takaa Karjalasta saadun reseptin mukaan.
Postmodernia aikaa edustavat myös WhatsApp-ryhmät. Niitä
ovat entisten työkavereiden tai jonkin yhteisen kokemusmaailman ympärille
rakennettu piiri, jossa vaihdetaan kuulumisia, sovitellaan tapaamisia ja
sovitaan tuomisista, jotka yleensä liittyvät ruokaan tai juomaan. Nämä piirit
rikastuttavat arkea ja jokin elämää suurempi yhteinen reissu tai teatterimatka
polkaistaan nopeasti käyntiin. Puhelimen kilahdus kertoo, että siellä taas joku
piiriläinen lähestyy.
Kirjapiirissä luetuista kirjoista on jäänyt erityisesti
mieleen Will Schalben ”Elämän mittainen lukupiiri”. Omat piiriläiset ovat
tulleet minulle kovin läheisiksi ja toivonkin heidän kanssaan samalla tavalla elämän
mittaista piirikaveruutta.
Teksti: Tuija Nummela
Kuva: Tuija Nummela - Blinipiiri on taas koolla
Kuva: Tuija Nummela - Kirjapiirin vihkot