Viime aikoina olen yhä
useammin törmännyt työnhakua pohtivaan vanhuuseläkeläiseen. Joku selailee
ahkerasti keikkatyöfirmojen sivuja ja toivoo löytävänsä vaikka hyllyttäjän paikan
tavaratalosta. Toinen soittelee entiselle työantajalle ja kyselee töitä. Kolmas
tarjoaa toiminimen kautta asiantuntemustaan.
Varsinkin eläkkeellä
olevia hoitajia kysytään tämän tästä paikkaamaan työntekijävajetta. Eläkeläisiä
löytyy myös opettajina, kaupan kassoina ja yrittäjinä. Ja kertoipa äsken
reilusti yli 60-vuotias ystäväni hämmentyneenä, mutta iloissaan,
työtarjouksesta yrityksen johtotehtäviin. Eläkeläisten työssäkäynti on myös
tilastojen mukaan kasvanut, samaten yritysten perustaminen.
Ja miksipä ei
eläkkeellä töihin? Osa eläkeläisistä
kokee, että heillä on vielä hyvinkin käyttökelpoista osaamista ja kokemusta,
jota haluaisivat hyödyntää. Ei myöskään ehkä huvita tämän tästä kuulla olevansa
hyödytön eläkeläinen ja iso kustannus yhteiskunnalle. Osa taas hakee
merkityksellistä tai mukavaa tekemistä eläkepäiviinsä. Ja osalla eläke ei riitä
kattamaan menoja, ja pienikin tulonlisä on tarpeen.
Uskaltaisiko nyt
ajatella, että kaikki hyvin? Tyytyväiset eläkeläiset ovat löytäneet
merkityksellistä tekemistä ja osallistuvat näin omalta osaltaan työelämään? Ei
toki ole kaikki hyvin. Nyt tekstiviestipalstoilla valitetaan, että eläkeläiset
vievät nuorten työpaikat.
Työministeri Harakka
nosti Ylen Ykkösaamussa lokakuussa puheeksi suomalaisen työelämän ikäsyrjinnän.
Hänen mukaansa yli 50-vuotiaita ei usein kutsuta edes työhaastatteluun ja pitkä
työkokemus katsotaan pikemminkin haitaksi kuin eduksi. Samalla ministeri
korosti, ettei Suomessa ole varaa olla käyttämättä kenenkään työpanosta ja
osaamista.
Englannissa
eläkeläisten työpanoksen arvo on huomattu jo aikoja sitten. Siellä toimii
rekrytointifirma, joka on erikoistunut välittämään töitä yli 60-vuotiaille.
Tarjolla on osa- ja kokoaikaista työtä insinööristä vapaaehtoistyön
koordinaattoriin.
Pitäisikö meidän
päästä jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen eläkeikäisten ihmisten työhön
osallistumisesta? Suomessa ollaan huolissaan työvoimapulasta ja
kestävyysvajeesta. Halutaanko ikääntyvien oikeasti jatkavan työelämässä
pitempään? Miten sitä tuetaan? Onko hyvä, että eläkeläiset jatkavat
työelämässä, tavalla tai toisella? Miten se mahdollistetaan?
Harvoin kuulee jonkun
kertovan, että minua pyydettiin jatkamaan vielä yli eläkeiän. Tavallisempi
tarina on tunteesta, että työpaikalla lasketaan kuukausia, milloin päästään
lähtökahveja juomaan. Uskon, että toisenlaisessa, ikäystävällisessä
ilmapiirissä moni olisi innostunut ehkä muotoilemaan työtehtäviään tai
työaikaansa ja siten jatkamaan eläkeikään ja ylikin.
Muistettava on myös
tarinan kääntöpuoli. Työelämä tuntuu muuttuvan yhä vaativammaksi, suorastaan
julmaksi. Jos työntekijät näännytetään loppuun ennen aikojaan, on turha
houkutella jatkamaan eläkkeen häämöttäessä käden ulottuvilla. Työurien
pidentämiseen tarvitaan monentasoisia uudistuksia ja parannuksia sekä työoloihin
että johtamiseen.
Kirjoittaja: Arja Jämsén
Kolumni on julkaistu aiemmin sanomalehti Karjalaisessa10.12.2019.
Kuva: Arja Jämsén/Lyusya Voronova, Erarta Museum, Pietari
