Päivän kysymys on, milloin vanhuus alkaa? Kansaneläkkeen mukainen vanhuuseläke alkaa 65-vuotiaana, mutta ihmisten mielikuvissa vanhuuden alkamisikä vaihtelee. Yleisimmin ajatellaan vanhuuden alkavan ikävuosien 61–70 välillä. Jännittävä piirre ajattelussamme on, että mitä vanhempi ihminen on, sitä myöhemmin hän ajattelee vanhuuden koittavan. Vanhuus ikään kuin juoksee edellä karkuun. Yli 85-vuotiaiden mielestä vanhuus alkaa 78-vuotiaana.
Danny, 80, ja Frederik, 77, kiertävät täyttä päätä esiintymässä ravintoloissa ja festareilla. Eikä Mick Jaggeriakaan, 79, tunnu ikä painavan. Ovatko he vanhuksia? Tuleeko ihminen jossain vaiheessa liian vanhaksi vaikkapa rokkaamaan, jos sattuu siitä lajista tykkäämään? Tänä päivänä monen entisen nuoren jalka vippasee rokin tahtiin mummodiskossa tai hoitokodin päiväsalissa.
Vanhustyön keskusliitto selvitti taannoin suomalaisten suhtautumista vanhuuteen, vanhenemiseen ja vanhustyöhön. Kyseessä oli sikäli harvinainen kansalaistutkimus, ettei kyselyn yläikärajaa rajattu kuten tavallisesti tehdään. Nuorin vastaajista oli 16-vuotias ja vanhin 97-vuotias. Molempien ääripäiden näkemykset tuppaavat yleensä jäämään pimentoon.
Kyselyssä otettiin selvää, miten suomalaiset suhtautuvat vanhuuteen, miten vanhoista ja vanhenemisesta puhutaan ja miten vanhojen ihmisten tarpeet näkyvät palveluissa, päätöksenteossa ja työmarkkinoilla.
Kyselyyn vastaajat pitivät vanhuutta normaalina elämänvaiheena ja suhtautuivat siihen valtaosin myönteisesti. He kokivat kuitenkin yhteiskunnan suhtautuvan vanhuuteen kielteisesti. Ihmiset siis suhtautuvat myönteisesti, mutta yhteiskunta koetaan kielteiseksi. Mitä yhteiskunnalla tässä tarkoitetaan? Vastauksissa nousevat esille poliitikot loukkaaviksi koetuilla kestävyysvajepuheillaan. Lisäksi sekä nuoret että vanhat kokevat ikäsyrjintää sosiaali- ja terveyspalveluissa ja työmarkkinoilla. Syrjintä voi kohdistua yksilöön tai olla rakenteellista ja osin huomaamatontakin.
Ikääntyvää ihmistä kommentoidaan joskus ilkeään sävyyn: mitä tuokin lavalle, puhujapönttöön tai työelämään änkeää, eikö ymmärrä ikäänsä. Kalenteri-iän perusteella niputtaminen ja leimaaminen on kuitenkin mennyttä maailmaa. Kalenteri-ikä ei kerro ihmisen osaamisesta, terveydestä tai toimintakyvystä. Elämässä ei ole parasta ennen -leimaa eikä vanhuudessa viimeistä käyttöpäivää.
Aina on myös hyvä muistaa, että jos haluaa elää pitkään, vanheneminen on siihen oiva, jollei jopa ainoa keino.
Julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 12.2.2023.
Kirjoittaja: Arja Jämsén
Valokuva: Arja Jämsén
