Sunday, November 17, 2019

Villiä menoa Mummodiskossa



Nyt ei kuulla Ruusuja hopeamaljassa eikä Elämää juoksuhaudassa. Nyt soivat hengästyttävään tahtiin Abba, Village People ja Hurriganes. Ollaan Mummodiskossa ja tanssittu on hiki päässä jo kaksi tuntia. ”Voi, nytkö tämä loppuu. Oisin voinut jatkaa vaikka uamuun asti”, huokasi vierelläni tanssinut 86-vuotias rouva.

Mummodisko rantautui nyt ensimmäisen kerran kotikaupunkiini Joensuuhun. Aiemmin diskoja on järjestetty eri puolilla maata jo yli sata kertaa, ensimmäisen kerran pari vuotta sitten Helsingissä Tavastia-klubilla.

Mummodiskojen tarina alkaa näin: olipa kerran kaksi geronomiopiskelijaa Mikko Haapalainen ja Joni Tammisalo. He huomasivat musiikin voiman harjoittelupaikoissaan vanhusten palvelutaloissa. Ja sen että musiikin kirjoa voi ja on syytä laajentaa virsistä ja valsseista vaikkapa rockiin.

Joensuussa porukkaa ei tarvitse houkutella lattialle. Tuskin maltetaan käydä juomatauolla, kun rytmi vie mennessään. Suurin osa tanssijoista on yli 60-vuotiaita, mutta on mukana useamman sukupolven porukoita vauvasta vaariin. Vanhin taitaa olla yli 90-vuotias.

Tapasin pari vanhustyöntekijää, jotka olivat tulleet asiakkaidensa kanssa diskoilemaan. Ihanaa, sanovat niin työntekijät kuin vanhuksetkin. Olisipa tällaista enemmän ja ehtisipä tällaista useammin. Vanhusten silmissä näkyy riemu, kun musiikki vie mukanaan. Kädet lähtevät vispaamaan, jalat heiluvat, ja pylly pyörii, kun rokki soi.

Tunnelma on korkealla ja tyyli villi ja vapaa. Ilma on sakeanaan tyytyväistä hyrinää. Harvoin olen nähnyt niin paljon elämäniloisia, hymyileviä naamoja. Sosiaali- ja terveydenhuollon jargonilla lausuttuna Mummodisko edistää fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Kaksituntinen tanssiminen on melkoinen kuntoilusuoritus kenelle tahansa. Iloinen mieli tekee hyvää päälle ja kropalle, ja porukassa kaikki tuntuu vielä paremmalta.    

Mummodisko järjestetään aina iltapäivällä klo 13–15, ja se on maksuton. Taustalla on voittoa tavoittelematon yhdistys ja yhteistyössä on mukana eri sponsoreita, Joensuussa Pohjois-Karjalan Popmuusikot ja Rokumentti-festivaali. Levysoiton lisäksi Joensuussa olivat mukana näyttelijä-juontaja Tuija Piepponen ja laulaja Meiju Suvas. He osasivat ottaa yleisönsä, nimmareita kerättiin ja fanikuvia otettiin kilpaa.

Mummodisko ravistelee luutuneita vanhuskäsityksiämme. Jos ajatellaan, että ikäihmisten ikähaitari on noin 60 ikävuodesta lähemmäs sataa vuotta, mahtuu siihen monenlaista ihmistä, erilaista elämänkokemusta ja myös monta ikäluokkaa. On jo aika päästä eroon hämmästyttävän sitkeässä elävästä ajatuksesta vanhoista ihmisistä harmaana massana, jonka ajatukset ja mieltymykset nuorempi väki luulee tuntevansa.

Illalla toista polveani vähän kolotti, mutta silti minua hymyilytti yhä. Haluan toivottaa Mummodiskolle pitkää ikää!


Kirjoittaja: Arja Jämsén
Kuva:Arja Jämsén



Friday, November 8, 2019

Museokortilla elämyksiä koko vuodeksi


Museokortti on 69 eurolla vuoden kulttuurimatka. Isänpäivän kunniaksi toivotaaan isät museoon samalla hinnalla 14 kuukaudeksi. Kannattaa levittää museokortin ilosanomaa. Aalto-yliopiston tutkimuksen mukaan museokortti on tuonut museoille lisää kävijöitä ja tulovirtaa. Museokäynnit kasvoivat noin kolminkertaisiksi niillä, joilla on Museokortti.

Ystäväni pyysi minua viettämään kanssaan museopäivää ja markkinoi, että kuukauden ensimmäisenä perjantaina on kaupungin museoihin vapaa pääsy.  Sanoin, että minulla on joka päivä vapaa pääsy ja vedin esille museokortin. 

Museoiden pääsymaksut vaihtelevat suuresti. Joihinkin on vapaa pääsy tai pieni maksu. Se ei rasita eläkeläisen kukkaroa, ja käyntipäätös on helppo tehdä. Sitten on paikkoja, joihin on korkea pääsymaksu, usein jopa yli 10 euroa. Tällöin joutuu käymään itsensä kanssa keskustelun, onko museokäynti sen väärti.

Museokortti on luotettava matkakumppani, ja siitä on tullut eläkekortin kaveri. Eläkeläisenä reissaan enemmän kuin työssäoloaikana. Erilaisissa museoissa käyntini ovat lisääntyneet. Jo ennen reissuun lähtöä katson ennakkoon paikkakunnan tarjontaa.  ”Hei, käykö teillä museokortti” -johdantopuhe aloittaa ennakkoon suunnitellun taidenautinnon. Vaikka käyn eniten taidemuseoissa, myös muiden museoiden kynnys on alentunut. Maailmankuva on monella tavalla avartunut kortin kautta.

Vierailen säännöllisesti pääkaupunkiseudulla. Joskus jää enemmän tai vähemmän luppoaikaa junien välille. Normaaliin museokäyntiin pitää varautua ja varata aikaa. Museokortti mahdollistaa myös piipahduksen vaikka Kansallismuseoon katsomaan yhtä huonetta tai esinettä.  Samoin museokortti kaverina voin tunti ennen junan lähtöä käväistä tervehtimässä vaikka Hugo Simbergin enkeliä kantavia poikia.

Kesällä kävin suuressa yksityisessä taidenäyttelyssä, jossa kuulin ihmisten kyselevän, käykö museokortti. Ei käynyt. Paikalle sattunut johtaja selitti, että he eivät saa julkista rahoitusta. He tekevät taiteesta liiketoimintaa ja näin tukevat ja mahdollistavat myös taiteilijoiden menestystä. Julkiset museot ostavat lupaavien taiteilijoiden taideteoksia, joita me voimme käydä museokortilla katsomassa.

Museokortin omistajana minulle tulee sähköpostiin myös uutiskirjeitä, ja olen koko ajan selvillä museomaailman uutuuksista. Eläkeläisalennus on bonus missä tahansa paikassa. Käydessäni Italiassa matkan ohjelma oli museopainotteinen. Siellä ei tunnettu edes eläkeläisen statusta. Kotimaahan tultuani museokortin arvo kasvoi silmissäni entisestään.

Ikätovereille on monesti vaikea keksiä lahjaa. Näinä aineettomien lahjojen aikana olen voinut ilahduttaa ystäviä museokorttilahjalla. Lahjan valinnasta olen saanut vuolaasti kiitosta.

Museokortilla voi myös kohottaa arkielämää. Yksi lempitauluistani on Albert Edelfeltin Virginie Joensuun Taidemuseossa. Olin viime kesänä vähän aikaa pienen pojan päivähoitajana Joensuussa. Poika rattaissa ja turistimummo oli tuon viikon tuttu näky Joensuun museoissa ja kirjastossa. Päivän aluksi tai päätteeksi kävimme lumoutumassa Virginien kauneuden edessä. Mitähän tapahtuu myöhemmin, jos poika näkee Virginien, tunnistaako hän siinä jotakin tuttua.

Kirjoittaja: Tuija Nummela
Kuvat: Tuija Nummela,  Museokortti ja Albert Edelfelt Virginie Joensuun Taidemuseo