Yksin asuva eläkeläinen on tiukoilla taloudellisesti

Monet hehkuttavat, että eläkkeellä olo elämän parasta aikaa. Ei työhuolia, asuntovelat maksettu ja lapset pärjäävinä maailmalla. On rahaa matkustella ja satsata omaan hyvinvointiin. Tämä on kuitenkin vain harvojen herkkua eikä suinkaan eläkeläisten koko kuva.

Arja kirjoitti blogissa ”Mihin eläkeläiset eurot riittävät” 11.11.2018, että suomalaisten eläkeläisten kokonaiseläke oli Eläketurvakeskuksen tilaston mukaan viime vuonna keskimäärin 1656 euroa kuukaudessa. Ja monella siis reilusti vähemmän.

Eläkeläisen arki on taiteilua tiukan talouden kanssa. Tulojen radikaali väheneminen voi johtaa elämän puitteiden isoon muutokseen, ei vain jokapäiväisen talouden niukkuuteen.

Kun pitkän työuran jälkeen jää ansaitulle eläkkeelle, talouden näkökulmasta se voikin olla suuri pettymys. Vaikka takana on paljon työvuosia, niin eläkkeen pienuus ja korkea veroprosentti on yllättänyt monet.

Olen tehnyt ”tutkivaa journalismia” omassa eläkeläistuttavapiirissäni. Joukko on kirjava, eikä ole olemassa yhtä eläkeläiskategoriaa. Vähiten taloudellisista huolista puhuvat parisuhteessa elävät tuttavani. Eläkkeelle jäämisen jälkeen käytettävissä olevat tulot ovat pienentyneet, mutta silti kahden ihmisen eläketuloilla pärjää hyvin. Asumiskulut, sanomalehdet, kodin kulutushyödykkeet ja ruokamenot kahdella jaettuna ovat eri erilaiset kuin yhden hengen taloudessa. Kuluttaminen on vähentynyt, ja rahaa jää matkustamiseen, omaan hyvinvointiin ja kulttuuriin.

Asumismuodon muuttamisesta he puhuvat mahdollisuutena ja uutena elämän vaihtoehtona. Omakotitalosta tai isosta perheen asunnosta pohditaan muuttoa kerrostaloon, jotta pihatyöt jäävät pois. Sitä ei kuitenkaan tarvitse tehdä talouskylki edellä.

Yksin asuvien osuus on kasvanut kahdessa vuosikymmenessä 16 prosentista 21 prosenttiin. Naiset asuvat miehiä enemmän yksin. Määrällisesti suurin yksin asuvaryhmä on 69-vuotiaat naiset. (Tilastokeskus 2017.)

Omassa tuttavapiirissäni monet yksin asuvat naiset ovat joutuneet tekemään suuria elämänmuutoksia eläkkeelle jäämisen jälkeen. Yksi on myynyt omakotitalon ja muuttanut vuokralle kerrostaloon. Hän kokee suurta helpotusta ja liikkumisen vapautta.

Toinen on miehensä kuoleman jälkeen myynyt omakotitalon ja hankkinut tilavan kerrostaloasunnon, jossa on tilaa lasten perheiden vierailla. Nyt hän etsii kaksiota sadakseen asumiskustannuksia pienemään parilla satasella. Tämä on liikkumavara, jonka hän tarvitsee selvitäkseen.  

Kolmas tuttavani joutui vaihtamaan väljän kerrostaloasunnon kaksioon samasta syystä. Jos olisi taloudessa kaksi jakajaa, niin ei olisi mitään pulmia selvitä. Neljäs tuttavani pohtii auton myymistä ja samalla harmittelee, miten se kaventaa elämisen laatua.

Tasan ei käy onnen lahjat. Nyt on vapaa-aikaa ja mahdollisuuksia kaikkeen ” sitku-elämään”, mutta taloudellisia resursseja puuttuu. Simone de Beauvoir on kuvannut, ettei vapaa-aika tarjoa köyhälle eläkeläiselle uusia mahdollisuuksia. Kun ihminen vihdoin vapautuu työelämän kahleista, häneltä viedään keinot käyttää tätä vapautta. Eihän tämä ole koko totuus. Mielekäs elämä rakentuu monista muistakin asioista. On tämä silti epäreilua.

Teksti: Tuija Nummela

Kuva: Tuija Nummela