Liikuntaa ja kulttuuria pienellä rahalla

Eläkeläiselämässä kaikki asiat asettuvat uusiin mittasuhteisiin. Tosiasia on, että käytettävissä olevat tulot pienevät, ja talouden liikkumavara kapenee. Samaan aikaan suhde käyttäviin palveluihin ja kuluttamiseen muuttuu. Kun palveluja ja elämyksiä saa pienellä rahalla, niihin tulee vielä lisäbonuksena hyvä mieli.

Esimerkkinä avoimet vuorot kuntosalilla ja museokortti. Kun jäin pois työelämästä, yksi tavoite oli omasta hyvinvoinnista ja kunnosta huolehtinen. Näin jo itseni kuntosalin viileydessä puntteja nostelemassa. Kyselin lajitovereiden kokemuksia kuntosaleista ja ennen kaikkea hinnoista, jotka vaihtelivat todella paljon. Halvimmillaan eläkeläisstatuksella sai parilla kympillä kuukausikortin salilla, johon on pääsy ympäri vuorokauden.

Puskaradion kautta sain tietää, että kaupungin liikuntatoimen pienellä kuntosalilla oli kolme vertaa viikossa muutama tunti päiväaikaan vapaita ohjattuja vuoroja. Sisään mennään ladattavalla kortilla, jonka hinta on pari kymppiä syys- ja kevätkaudelta.

Se osui ja upposi. Kun hinta on alhainen, ei ole painetta pakkokäyttöön. Näin ollen jokainen käynti on ylimääräinen ilo ja mahdollisuus oman kunnon kohottamiseen. Liikkuvalla eläkeläisellä on paljon menoja. Sitoutuminen kaupallisen kuntosalikortin käyttöön luo myös paineita, saako rahoilleen vastinetta. Kun et maksa paljon, niin tätä puolta ei tarvitse pohtia. Vaikka kuntosalilla on yleiset vuorot vain muutama päivänä viikossa, oman ohjelmaa voi myös suunnitella niiden mukaan.

Kuntosalin ryhmän osanottajat ovat lähes kaikki työelämän ulkopuolella, ja mukana on hyvinkin iäkkäitä. Toisaalta on mukavaa olla joukon nuorimpia ja samalla saa itse näkökulmaa, miten liikunta lisää elämää vuosiin. Joka kerta lähden kuntosalilta virkistyneenä ja voimaantuneena. Kaikki on kotiinpäin.

Toinen hyvä sijoitus on museokortti. Vuoden museokortin hankkiminen oli ensimmäisiä ”hankintoja” eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Museokortilla voit vierailla museoissa pitkästi tai lyhyesti. Museoiden liput ovat suhteellisen kalliita. Kun menet museokäynnille, tulee helposti ajatus, että pitää saada kulttuuria koko rahan edestä. Museokortti mahdollistaa myös lyhyen piipahduksen. Voitkin palata uudelleen samaan museoon helmien äärelle tai vaikka yhden teoksen ääreen. Itse teen aina uudelleen pyhiinvaellusmatkan Joensuun taidemuseoon Albert Edelfeltin Virginin äärelle. Ja sekin käy vilauttamalla museokorttia.

 Kirjoittaja: Tuija Nummela

 Kuvat: Tuija Nummela