Eläkeläiset piireissä pyörimässä

Työelämässä kokoonnuttiin tämän tästä piireihin, verkostoihin ja kehittämispalavereihin luomaan yhdessä jotakin uutta yhteistä todellisuutta. Onnistuneen tiimikokouksen jälkeen oli hyvä olo siitä, mitä yhdessä saatiin aikaan. Nyt eläkkeellä erilaisista piireistä ja verkostoista on tullut hyvin merkittäviä sosiaalisen elämän ylöskohottajia.

Kirjapiiri ja ruokapiiri ovat kaksi minulle tärkeää piiriä. Kirjapiiri on kokoontunut lähes vuosikymmenen. Se ei suinkaan alkanut kirjapiirinä vaan ryhmänä, jossa meitä kaikkia neljää naista yhdisti lähiomaisen menetys. Ryhmä loppui, mutta me totesimme tarvitsevamme toisiamme.

Lukeminen oli meille kaikille tärkeä asia. Se oli myös selviytymiskeino surun kohtaamisessa. Niinpä sama joukko on kokoontunut vuodesta toiseen vuorotellen toistemme kotona. Olemme niin toisiimme hitsautuneita, että uusia jäseniä on mahdotonta ottaa mukaan piiriin.

Kirjapiiri alkaa luonnollisesti hyvien tarjoilujen parissa, mutta se ei ole pääasia.  Pandoran lippaat avautuvat kuin taikaiskusta. Jaetaan elämän ilot ja surut, isot ja pienet. Aiheiden kirjo kattaa koko elämänkaaren: kuunnellaan äidin huolta tyttärestä, joka lähti yksin maailman ääriin sukeltamaan, keskustellaan riittämättömyyden tunteista omien vanhempien huolenpidosta. Kaikki teemat taivaan ja maan välillä kulkevat mukana. Sanattomana sääntönä on, että kenellä on suurin paine jakaa asioita, aloittaa ja muut kuuntelevat. Ryhmä toimii parhaana mahdollisena vertaistukiryhmänä.

Kun kuulumiset on jaettu, siirrytään kirjojen pariin. Parhaita ovat keskustelut, miten samasta kirjasta nousee esille mitä ihmeellisimpiä tulkintoja ja omaa ymmärrystä laajentavia oivalluksia. Luettujen kirjojen joukko on laaja, ulkomaista ja kotimaista, suurta draamaa ja tutkittua asiaa. Monta vihkoa on jo täyttynyt muistiinpanoista. Piirin lopuksi aina annetaan arvosana käsitellylle kirjalle. Piiristä lähtiessä olo on kuin uudesti syntynyt.

Toinen minulle rakas piiri on ruokapiiri, joka on muodoiltaan väljä ja vapaa. Keskeistä on kohtaaminen hyvän ruuan parissa. Omassa lapsuudessa vanhempani eivät osanneet puhumisen kautta näyttää tunteitaan, vaan välittämistä osoitettiin ruuan kautta. Olemme ”ruualla rakastettu” sukupolvi. Ruokayhteys on siirtynyt vahvana perinteenä itselleni, mutta yhdessä syömiseen kuuluu oleellisesti kokemusten jakaminen ja yhteisöllisyyden tunne.

Ruuan lisäksi meidät liittää yhteen jokin muukin asia. Ruokapiirin anti vaihtelee tekijänsä mukaan. Omat bravuurini ovat sienirisotto itse poimituista sienistä, kasvisburgerit tai lapsuuden perinneruuat. Jälkiruokapiirakka oman pakastimen marjoista kruunaa aterian. Juhlavampaan ruokapiirin kattaukseen kuuluvat vaikkapa blinit, jotka valmistan aina entisen kollegani rajaa takaa Karjalasta saadun reseptin mukaan.

Postmodernia aikaa edustavat myös WhatsApp-ryhmät. Niitä ovat entisten työkavereiden tai jonkin yhteisen kokemusmaailman ympärille rakennettu piiri, jossa vaihdetaan kuulumisia, sovitellaan tapaamisia ja sovitaan tuomisista, jotka yleensä liittyvät ruokaan tai juomaan. Nämä piirit rikastuttavat arkea ja jokin elämää suurempi yhteinen reissu tai teatterimatka polkaistaan nopeasti käyntiin. Puhelimen kilahdus kertoo, että siellä taas joku piiriläinen lähestyy.

Kirjapiirissä luetuista kirjoista on jäänyt erityisesti mieleen Will Schalben ”Elämän mittainen lukupiiri”. Omat piiriläiset ovat tulleet minulle kovin läheisiksi ja toivonkin heidän kanssaan samalla tavalla elämän mittaista piirikaveruutta.

Teksti: Tuija Nummela

Kuva: Tuija Nummela - Blinipiiri on taas koolla

Kuva: Tuija Nummela - Kirjapiirin vihkot