Seuraan tosi vähän urheilua, mutta nyt urheilusivulta silmään osui
yllättävän kiinnostava juttu: Henrik Dettmann kysyy kolumnissaan, miksi
pelkäämme vanhuutta ja sysäämme syrjään viisauden sekä kokemuksen (YLE
19.2.2019). Jutun kiinnostavuutta lisää vielä se, että Dettman ei ole
vanhusalan ammattilaisia, vaan koripallovalmentaja. Hän kirjoittaa muun muassa,
millainen merkitys iän tuomalla kokemuksella voi olla valmentajan työssä.
Näitä samoja teemoja olemme pohtineet Tuula Kukkosen kanssa
ikäosaamisen teemoja kehitellessämme. Nyt kun itse alan olla ikäosaamisessa
enemmänkin kokemusasiantuntija, aihe pyörii päässä tämän tästä.
On moneen kertaan todettu, miten väestö ikääntyy ja miten
paljon kustannuksia, huoltorasitetta ja muuta vaivaa siitä seuraa. Vanha
ihminen on kilpailutettava paketti ja hinnoiteltujen suoritteiden kohde.
Toisaalta tilastot todistavat eläkeläisten työssä käynnin
lisääntyneen, isovanhemmat ovat lapsiperheiden elintärkeitä arjen pelastajia,
seniorit käyttävät (paitsi terveyspalveluita) monenlaisia hyvinvointi-
ja kulttuuripalveluita.
Kolikon toinen puoli on eläkeläisten näkeminen
yksipuolisesti kuluttajana. Yritykset suoltavat eläkeläismarkkinoille erilaisia
kaupallisia tuotteita ja palveluita ja jättävät usein ottamatta huomioon sen arvokkaimman
pääoman: eläkeläisten oman osallistumisen kehittämiseen ja testaamiseen.
Minua häiritsee se, että ihmisen ajatellaan eläkeiässä
muuttuvan ikuista lomaa viettäväksi vanhukseksi. Nyt sinun on aika levätä ja
nauttia elämästä, sanotaan. Mutta ihmisellä, myös vanhalla, on hauskanpidon lisäksi
tarve toimia, tehdä jotain hyödyllistä, järkevää ja tarpeellista. Ikäihminenkin
haluaa käyttää aivojaan, oppia uutta ja ennen kaikkea olla tasavertainen
yhteiskunnan ja yhteisön jäsen. Sekin on elämästä nauttimista.
Minulle on joskus sanottu ”Tule jo pois sieltä 70-luvulta”.
Horinani, miten me ennen sitä ja tätä, huvittavat nuorempia. Eri-ikäisten ei
tunnu olevan kovinkaan helppoa kuulla ja kuunnella toistensa näkemyksiä ja
mielipiteitä. Miten paljon voisimmekaan saavuttaa, kun osaisimme ja
uskaltaisimme yhdistää voimamme.
Kuulutan sukupolvien välisen vuoropuhelun lisäämistä, molemmin
puolista arvostusta ja toisen ihmisen kunnioitusta. Se voisi alkaa vaikka siitä, että olisimme
kiinnostuneita toisistamme ja toistemme aatoksista. Vaalikeväänä kiinnostusta
saattaakin syntyä. Eläkeläiset kansoittavat ehdokkaiden makkara- ja kahvikojut
torilla. Minä jonon jatkona, tietysti.
Ja mitä 70-lukuun tulee, se oli vahvan eteenpäin menon
vuosikymmen. Tulevaisuuteen uskottiin, hyvinvointivaltiota rakennettiin, ja
rokki soi.
Anton Tšehov kirjoitti aikoinaan pistämättömän hienosti:
”Saavuttakoot nousevat sukupolvet onnen, mutta onhan heidän toki kysyttävä
itseltään, minkä vuoksi heidän edeltäjänsä ovat eläneet, minkä vuoksi
kärsineet”.
Teksti: Arja Jämsén
Kuva: Arja Jämsén
No comments:
Post a Comment