Wednesday, February 20, 2019

Muuttuvatko aktiiviset ihmiset näkymättömiksi vanhuksiksi?


Seuraan tosi vähän urheilua, mutta nyt urheilusivulta silmään osui yllättävän kiinnostava juttu: Henrik Dettmann kysyy kolumnissaan, miksi pelkäämme vanhuutta ja sysäämme syrjään viisauden sekä kokemuksen (YLE 19.2.2019). Jutun kiinnostavuutta lisää vielä se, että Dettman ei ole vanhusalan ammattilaisia, vaan koripallovalmentaja. Hän kirjoittaa muun muassa, millainen merkitys iän tuomalla kokemuksella voi olla valmentajan työssä.   

Näitä samoja teemoja olemme pohtineet Tuula Kukkosen kanssa ikäosaamisen teemoja kehitellessämme. Nyt kun itse alan olla ikäosaamisessa enemmänkin kokemusasiantuntija, aihe pyörii päässä tämän tästä.

On moneen kertaan todettu, miten väestö ikääntyy ja miten paljon kustannuksia, huoltorasitetta ja muuta vaivaa siitä seuraa. Vanha ihminen on kilpailutettava paketti ja hinnoiteltujen suoritteiden kohde.

Toisaalta tilastot todistavat eläkeläisten työssä käynnin lisääntyneen, isovanhemmat ovat lapsiperheiden elintärkeitä arjen pelastajia, seniorit käyttävät (paitsi terveyspalveluita) monenlaisia hyvinvointi- ja kulttuuripalveluita.

Kolikon toinen puoli on eläkeläisten näkeminen yksipuolisesti kuluttajana. Yritykset suoltavat eläkeläismarkkinoille erilaisia kaupallisia tuotteita ja palveluita ja jättävät usein ottamatta huomioon sen arvokkaimman pääoman: eläkeläisten oman osallistumisen kehittämiseen ja testaamiseen. 

Minua häiritsee se, että ihmisen ajatellaan eläkeiässä muuttuvan ikuista lomaa viettäväksi vanhukseksi. Nyt sinun on aika levätä ja nauttia elämästä, sanotaan. Mutta ihmisellä, myös vanhalla, on hauskanpidon lisäksi tarve toimia, tehdä jotain hyödyllistä, järkevää ja tarpeellista. Ikäihminenkin haluaa käyttää aivojaan, oppia uutta ja ennen kaikkea olla tasavertainen yhteiskunnan ja yhteisön jäsen. Sekin on elämästä nauttimista.

Minulle on joskus sanottu ”Tule jo pois sieltä 70-luvulta”. Horinani, miten me ennen sitä ja tätä, huvittavat nuorempia. Eri-ikäisten ei tunnu olevan kovinkaan helppoa kuulla ja kuunnella toistensa näkemyksiä ja mielipiteitä. Miten paljon voisimmekaan saavuttaa, kun osaisimme ja uskaltaisimme yhdistää voimamme. 

Kuulutan sukupolvien välisen vuoropuhelun lisäämistä, molemmin puolista arvostusta ja toisen ihmisen kunnioitusta. Se voisi alkaa vaikka siitä, että olisimme kiinnostuneita toisistamme ja toistemme aatoksista. Vaalikeväänä kiinnostusta saattaakin syntyä. Eläkeläiset kansoittavat ehdokkaiden makkara- ja kahvikojut torilla. Minä jonon jatkona, tietysti. 

Ja mitä 70-lukuun tulee, se oli vahvan eteenpäin menon vuosikymmen. Tulevaisuuteen uskottiin, hyvinvointivaltiota rakennettiin, ja rokki soi. 

Anton Tšehov kirjoitti aikoinaan pistämättömän hienosti: ”Saavuttakoot nousevat sukupolvet onnen, mutta onhan heidän toki kysyttävä itseltään, minkä vuoksi heidän edeltäjänsä ovat eläneet, minkä vuoksi kärsineet”. 

Teksti: Arja Jämsén
Kuva: Arja Jämsén


No comments:

Post a Comment