Mitäs me, onnelliset ikäihmiset

Jo parina vuonna peräkkäin Suomen on uutisoitu olevan maailman onnellisin maa. Tässä YK:n kyselyssä onnellisuutta mitataan bruttokansantuotteella, sosiaaliturvalla ja vapaudella. Näillä mittareilla Suomi ja muut pohjoismaat pärjäävät hyvin. Pohjoismainen hyvinvointivaltio takaa kansalaistensa onnea ja elämänlaatua.

Entä pohjoiskarjalaiset ikäihmiset, ovatko he maailman onnellisimpia lajissaan? Äkkivilkaisulla pohjoiskarjalaisen vanhuuseläkeläisen taivaalla on pilviä. Ensinnäkin meitä on (liian?) paljon, yli 75 vuotta täyttäneitä on täällä enemmän kuin maassa keskimäärin. Sen lisäksi täkäläisten ikäihmisten palvelujen tarve ylittää maan keskitason.  

Tilastot kertovat, että pohjoiskarjalaisille ikäihmisille ovat tuttua korkea sairastavuus, pienet tulot, pitkät etäisyydet ja yksinäisyys. Noin kolmannes yli 75-vuotiaista kokee, ettei saa tarpeeksi apua arkeensa. Siun soten sosiaali- ja potilasasiamiehen raportista voi lukea tuoreimmat huolenaiheet. Pohjoiskarjalaiset ovat valittaneet erityisesti riittämättömästä hoidosta ikäihmisten asumispalveluissa. On liian vähän henkilökuntaa, ei pääse ulos, koetaan epäasiallista kohtelua. 

Tilanne ei kuitenkaan ole niin paha kuin karut tilastoluvut kertovat. Jos onnellisuutta tarkastellaan iän mukaan, kaikkein onnellisimpia suomalaisia ovat Ylen teettämän tutkimuksen mukaan yli 60-vuotiaat. Ja tyytyväisyys omaan elämään senkun kasvaa iän myötä. Tähän on vaikea löytää yhtä selitystä, ja yksilölliset erot ovat suuria. 

Eläkeläisen arki on usein kutakuinkin tasapainossa. Tässä sitä hyssytellään, oli äidilläni tapana sanoa, kun kuulumisia kyselin. Tällä hän tarkoitti tasaista ja kotoista elämää, johon iloa ja onnea toivat monet pienet ja arkiset asiat. Velat oli maksettu, ja eläke riitti toimeentuloon. Parasta elämässä olivat perhe, lapsenlapsi, ystävät, mukava puuhastelu mökillä. Moni myös ajattelee, että aina se eläkkeellä olo nykytyöelämän voittaa.   

Pohjois-Karjalassa elämisen ja asumisen hyvinä puolina mainitaan lähes aina luonnon läheisyys. Metsät ja marjamaat ovat lähellä. On helppoa liikkua ja harrastaa. Hiljaisuutta ja rauhaa riittää ihan lähietäisyydellä. 

Rohkenevatpa jotkut mainita onnen lähteeksi myönteisen elämänasenteen. Ilo pintaa vaik syvän märkänis!    

Pohjoiskarjalaisen ikäihmisen elämästä näyttää näin valottuvan kaksi hyvinkin erilaista kuvaa. Tilastonumerot kertovat ongelmista, vaikeuksista ja ankarista elämänoloista. Toisaalta kun katsotaan numeroiden taakse, löytyy paljon hyvää oloa ja tyytyväisyyttä, iloa ja välittämistä. 

Ehkä onkin niin, että tarvitaan erilaisten kuvien ristiin valotusta. Vanha totuus on, ettei ole yhtä totuutta. Ei myöskään ole yhtä kuvaa pohjoiskarjalaisesta ikäihmisestä, vaan meitä on moneksi. Tämä on hyvä muistaa, kun ikäystävällistä mallimaakuntaa rakennetaan. 

On tärkeää kuulla maakunnan ikäihmisiä ja tuottaa tietoa monin eri tavoin, jotta saadaan näkyville koko elämän kirjo. Sen pohjalta voidaan sitten miettiä, mitä tarttis tehdä. 

Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Karjalaisen Ikäystävällisyys-palstalla 14.6.2020.

Kirjoittaja: Arja Jämsén

Kuva: Arja Jämsén (kotialbumi)