Ikäystävällisiä asuinalueita ja muistikyliä

Äitini sairasti muistisairautta ja asui viimeiset elinvuotensa kunnan palveluasunnossa. Hän seurasi huoneensa ikkunasta kylänraitilla kulkevia ihmisiä. Harva se päivä hän itki, mitä pahaa hän on tehnyt, kun on joutunut tänne vankilaan eikä pääse ulos.

Ulospääsemisen ja liikkumisen kysymysten lisäksi ikääntyvässä yhteiskunnassa on herätty laajemminkin pohtimaan, millainen ikäystävällinen asuinympäristö olisi. Alkuvuodesta ilmestyneessä ympäristöministeriön raportissa (2020:2) ikäystävällinen ympäristö määritellään sellaiseksi, että se ”tukee iäkkäiden hyvinvointia ja osallisuutta sekä huomioi heidän tarpeensa ja voimavaransa”.

Ikäystävällinen ympäristö on viihtyisä ja esteetön. Se on helposti hahmottavissa ja palvelut saavutettavissa. Siellä on iäkkäille sopivia asumisratkaisuja ja kohtaamispaikkoja. Asuinympäristö tukee ja edesauttaa omassa kodissa asumista. Se lisää yhteisöllisyyttä ja vähentää yksinäisyyttä. Ei kuulosta pahalta paikalta lapsiperheille tai keski-ikäisillekään, eihän?

Kansainvälisiä esimerkkejä ikäystävällisistä asuinalueista löytyy paljon, Manchester Iso-Britanniassa etunenässä. Manchesterissa on jo vuosikausia tehty töitä ikäystävällisyyden puolesta. Siellä nähdään tärkeäksi luoda ikäystävällisiä asuinalueita ja palveluita, esimerkiksi ikäystävällisiä yrityksiä. Lisäksi samalla edistetään myös ikätasa-arvoa. Tarkoituksena on torjua kielteisiä vanhuskäsityksiä ja luoda myönteisempää kuvaa ikääntymisestä ja vanhoista ihmisistä.

Suomesta ympäristöministeriön raporttiin on nostettu esimerkeiksi pari suurta kaupunkia, Helsinki ja Tampere, sekä muutamia pieniä paikkakuntia, kuten Porvoo, Savitaipale ja Lapinjärvi. Osa paikkakunnista on ikäystävällisyydessään hyvien aikomusten ja suunnitelmien tasolla. Osassa on jo tehty erikokoisia konkreettisia uudistuksia. Esimerkki Lapinjärveltä kertoo, että siellä on perustettu kaikenikäisille sopiva yhteisöllinen hyvinvointipuisto. Puistossa on kohtaamis- ja levähdyspaikkoja sekä ikäihmisille sopivia laitteita.

Reilut kymmenen vuotta sitten suomalaiset vanhustyöntekijät ja kehittäjät vierailivat paljon Tanskassa ihailemassa ja varsinkin ihmettelemässä sikäläistä meininkiä. Ulospääseminen ja vapaus liikkua olivat jo silloin äärimmäisen tärkeäksi koettu asia. Lähiluonto, piha, terassi, talvipuutarha tai muu vastaava ”ulospääseminen” oli mahdollistettu vanhuksille.

Lukkojen vaihtoehdoiksi on olemassa muita keinoja. Sisustuksella, lattian värillä tai erilaisilla älyteknisillä ratkaisuilla voidaan luoda ”turvarajoja”. Ne ohjaavat liikkumista lempeästi eikä vanhukselle ei tule asumisestaan vankilakokemusta.

Tätä nykyä mallia haetaan Hollannista. Muun muassa Helsingin kaupunki suunnittelee hollantilaisen mallin mukaista muistikylää. Malleja ja esimerkkejä löytyy. Tärkeintä on nyt lähteä luomaan suomalaisiin asuinympäristöihin sopivia ikäystävällisiä alueita ja muistikyliä. Siihen tarvitaan mukaan kaikkia, niin kuntaa, yhdistyksiä, yrityksiä kuin ikäihmisiäkin.

 Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 22.2.2020.

Kirjoittaja: Arja Jämsén

Kuva: Arja Jämsén