Reilut kaksikymmentä vuotta sitten olin ostamassa kotiin uutta tietokonetta. Nuoremmalle väelle tiedoksi, että kyse oli pöytäkoneesta, kannettavia ei ollut vielä olemassa. Myyjä kysyi, millainen aikaisempi koneeni oli. Tämmöinen beessi, sanoin ja piirtelin ilmaan noin metri kertaa metrin suuruista nelikulmiota. Ymmärrykseni tietokoneista on onneksi karttunut noista ajoista, mutta kovin vankkaa se ei vieläkään ole.
Tänään digi on kaikkialla. On isoja ja pieniä koneita, puhelimia ja pädejä. Lehti luetaan diginä, kirjoja kuunnellaan netistä, ja palvelut verotuksesta junalippuihin ja koronarokotusaikoihin löytyvät linkin takaa. Puhumattakaan siitä, että yhä useammin uutisissa, ilmoituksissa ja mainoksissa meitä kehotetaan lukemaan lisää verkosta osoitteesta www ja jotain.
Digiosaaminen jakaa ikäihmisiä. Monet käyttävät internetiä ja sosiaalista mediaa sujuvasti, mutta osalle digimaailma on jäänyt tuntemattomaksi. Eläkkeelle siirtyminen tuntuu olevan yksi vedenjakaja. Sormi menee suuhun, kun työpaikan it-tukea ei enää olekaan käytettävissä.
Apua ja tukea kyllä löytyy, mutta se on hajallaan siellä sun täällä. Itse olen kulkenut kannettava repussa järjestöjen it-tukipisteillä ja asukastuvilla ja saanut ratkaisut kulloisiinkin ongelmiin. Perheenjäseniltä tulee useimmiten paras ja nopein apu, kun on kyse tv-kanavista tai puhelimesta.
Erityisesti 65–74-vuotiaiden digikiinnostuksen on huomattu lisääntyneen viime vuosina. Syyksi arvellaan poikkeuksellisia koronavuosia. Internet ja some toivat ikäihmisten eristettyyn maailmaan ajankohtaista tietoa sekä kaivattua sosiaalista vuorovaikutusta ja viihdykettä.
Digitaitoja ei ole Suomessa vielä nähty kansalaistaitona, vaan digiosaaminen on mielletty ensisijaisesti työelämätaidoksi. Ikäihmisten digioppiminen on ihmisten itsensä ja järjestöjen varassa. Mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen ja digiosallisuuteen kuuluu kuitenkin myös kaikille ikäihmisille.
Arveleeko joku, ettei vanhana enää opi? Kyllä ikäihminen oppii, kun sopivaa tukea on tarjolla. Taidot ja aikaisempi osaaminen vaihtelevat, mutta osuva opetuksen ja opastuksen tyyli löytyy jokaiselle. Erityisen hyväksi on koettu vertaisopastus, jossa toinen, hieman osaavampi ikäihminen opastaa toista. Pohjois-Karjalassa Joen Severi ry on tässä erityisesti ansioitunut. Silloin voi alkaa ihan alkeista eikä nolota kysyä vaikka, mikä se eväste, selain tai hiiri on.
Kirjoitus on julkaistu 17.1.2023 sanomalehti Karjalaisessa.Arja Jämsén
Kirjoittaja Arja Jämsén
No comments:
Post a Comment