Erilaiset eläkeläiset ovat jo täällä

Vuosikymmenten oravanpyörä pysähtyy, kun eläkepäätös kolahtaa postiluukusta. Muutos voi tapahtua lempeästi liukumalla tai tuntua äkkipysäykseltä. Olipa eläkkeelle jääminen odotettu ja onnellinen tai kammoksuttu ja pelätty tapahtuma, se on yhtä kaikki iso muutos. 

Eläköitymistä on joskus verrattu avioeroon tai leskeytymiseen, yhtä paljon se voi järisyttää normaalia elämänmenoa. Näihinkin tilanteisiin voi sisältyä sekä helpotusta että surua ja pelkoa tulevasta. 

Eläkeläisellä ei ole enää tuttuja aikatauluja ja rutiineja, jotka ennen rytmittivät päivät, viikot ja koko vuodenkulun. Sosiaaliset verkostot rapautuvat työkavereiden häipyessä, vain vahvimmat lenkit pysyvät. On pohdittava taloudellinen tilanne, toimeentulo ja ehkä asuminenkin uusiksi, mihin tulot riittävät ja mistä on luovuttava. 

Millä eläkeläinen täyttää työstä vapautuvan ajan? Eläkeläisiä työnnellään yhteiskunnassa usein hienovaraisesti vähän sivummalle ja kehotellaan ”lepäämään nyt ansaitulla eläkkeellä”.  Mutta moniko vielä ainakin kohtalaisissa sielun ja ruumiin voimissa oleva eläkeläinen jaksaa kovin pitkään lepäillä ja lomailla? Riittääkö eläkeläiselle pitsinnypläys, kysyy Pekka Järvinen kirjassaan Miten selvitä eläkepäivistä hengissä (2017).

”Kaipaan älyllistä toimintaa”, on useampi kuin yksi tai kaksi eläkeläistä lausahtanut. ”Minulla on koko ajan vähän huono omatunto, jos keskellä arkipäivää luen romaania sohvan nurkassa”, kertoo yksi. Ja toista kummallisella tavalla nolottaa sauvakävellä päivänvalossa. Kaupassakin tuntuu mukavammalta käydä illansuussa työstä palaavan porukan seassa. Eläkeläisyyteen näyttää liittyvän yllättävän paljon häpeän, hyödyttömyyden ja turhuuden tunteita, vaikka kuinka ”eläke on ansaittu”. 

Taitelijat eivät useinkaan jää eläkkeelle ja lopeta taiteellista työtään. Maalari jatkaa maalaamista, runoilija runoilua ja näyttelijä näyttelemistä. On myös tavallista, että erilaiset asiantuntijat, esimerkiksi lääkärit tai juristit, jatkavat työtään. Puhumattakaan poliitikoista! Elämään kaivataan toimintaa, elämää ja tekemistä, jolla on merkitystä itselle ja muille.

Tähtitieteilijä Esko Valtaoja aloitti eläkkeelle jäätyään aktiivisen kirjoittamisen. Hän kirjoittaa nykyään suuren lukijakunnan saavuttaneita kirjoja ja kolumneja, koska kertomansa mukaan kirjoittaminen ”pelastaa hänet golfin peluulta” (Seura 4.1.2019). 

Olisi oltava enemmän vaihtoehtoja, mahdollisuuksia ja sallivuutta itse kullekin rakentaa oma eläkeläiselämänsä. Voi olla tekemättä ”yhtään mitään”, muistella vanhoja aikoja ja harrastaa vaikka pitsinnypläystä. On myös ihan hyväksyttävää ja mahdollista luoda uusi ura tai tehdä töitä entiseen malliin ja nauttia työn tuottamasta elämän sisällöstä ja merkityksestä.

Kummallisen sitkeästi eläkeikäiset kuitenkin yhä yleisessä keskustelussa niputetaan samaan muottiin. Tämä jos mikä on suurta harhaa ja yhteiskunnan kannalta suoranaista tuhlausta, kun samaan vielä tavoitellaan pidempiä työuria.

Todellisuudessa on käymässä täysin päinvastoin: eläkeläisten elinpiirit ja elämäntavat, toiveet ja tarpeet ovat yhä suuremmin erilaistumassa. Yhtä suomalaisen peruseläkeläisen tyyppiä kun ei ole. 

Kirjoittaja: Arja Jämsén

Kuva: Arja Jämsén

Elämäntarinasi on tärkeä

Joulupukki toi minulle niin kuin varmaan monelle muullekin kirjan. Tämä kirja on kuitenkin erityinen: saan kirjoittaa sen itse ja antaa sitten takaisin kirjan lahjoittaneelle.  ”Äiti kerro minulle” on elämäntarinakirja, joka on ollut myyntimenestys ympäri Eurooppaa. Kirjasarjaa täydentävät myös isälle ja isovanhemmille suunnatut kirjat.

Kirjan toteuttaja Elma van Vliet keksi kirjaidean, kun hänen äitinsä sairastui vakavasti. Hän halusi tuntea äitinsä paremmin, tietää äitinsä lapsuudesta ja nuoruudesta, elämästä ja unelmista. Kirja jakaantuu neljään kokonaisuuteen: lapsuus ja nuoruus, rakkaus ja äitiys, vapaa-aika ja mielipuuhat ja ihminen, joka sinusta on tullut. Kirjaan voi liittää valokuvia tai siihen voi vaikka piirtää. Se muistuttaa vauvakirjoja, ja joka osiossa onkin kohta, jossa toivotaan: kerro minusta, kun synnyin, millainen olin pienenä, murrosikäisenä jne.

Olen aloittanut kirjaan tutustumisen. Minulta jäi lapsen vauvakirja täyttämättä, mitä lapseni on myöhemmin pahoitellut. En ole päiväkirjaakaan koskaan kirjoittanut. Tämä lahjakirja tuntuu kuitenkin istuvan käteeni paremmin kuin hyvin.

Jo kirjan kysymysten lueskelu herättää muistoja ja virittää ajatuksia myös tulevaan. Kirja sopii erinomaisesti tähän eläköitymisen aikaan, jolloin tunnen seisovani vedenjakajalla. Katselen yhtä aikaa taaksepäin ja eteenpäin. Muistelen menneitä, mietin nuoruuden haaveita ja unelmia, joista osa toteutui, osa ei. Samalla edessä ovat tuntemattomat eläkeläisvuodet, jotka sisältävät yhtä lailla unelmia kuin pelkoakin.

Elämäntarinoilla on merkitystä paitsi perheenjäsenille myös vaikkapa vanhusten kanssa työskenteleville. Eletty elämä meillä on aina mukanamme, vaikka osa olisikin jo häipynyt muistamattomiin.  

Kuulin kerran tositarinan eräästä vanhusten hoitokodista, jossa työntekijät ihmettelivät yhden miesasiakkaan käyttäytymistä. Mies kun käänteli joka päivä ruokasalin tuolit nurin niskoin. Ja työntekijät kulkivat perässä kääntämässä tuolit takaisin oikeinpäin, hirveä vaiva. Myöhemmin asialle löytyi järkeenkäypä selitys: miehen lähiomainen kertoi, että mies oli ollut ammatiltaan polkupyöränkorjaaja! Siitä lähtien miehelle järjestettiin pysyvät työskentelyolosuhteet, yhtä tuolia pidettiin häntä varten aina nurin niskoin.

Omaa elämäntarinaa ei ole syytä vähätellä, se kannattaa kertoa. Ja toisten tarinoita kannattaa myös kuunnella. Äiti, kerro minulle -kirjan tekijä van Vliet muistuttaa: "Tehtäväni on auttaa ihmisiä vahvistamaan yhteyttä rakkaimpiinsa ja muistamaan, mikä elämässä on oikeasti tärkeää."

Kirjoittaja: Arja Jämsén

Elma van Vliet: Äiti kerro minulle. WSOY. 2018. 

Kohti arvokasta vanhuutta

Takana viisi kuukautta vanhuuseläkkeellä elettyä elämää. Eläkeläisyys ja ikääntyminen mietityttävät kovasti ja seuraankin silmä kovana, mitä sillä rintamalla valtakunnallisesti tapahtuu.

Olen vuosien varrella osallistunut moniin kehittämishankkeisiin, joiden tarkoituksena on ollut uudistaa vanhuspalveluita ja miettiä keinoja ikäihmisten omatoimisuuden vahvistamiseksi ja toimintakyvyn tukemiseksi. Nykyisen hallituksen ns. kärkihankkeet ovat olleet tässä parin viime vuoden ajan etunenässä.

Eläkeläisenä nämä niin sanotut ikäkehittämishankkeet kiinnostavat entistä enemmän, koska nyt olen niissä enemmän tai vähemmän ”kohteena”. Kuulostelen, miten minun omatoimisuuttani yritetään aktivoida tai miten toimintakykyyni vaikuttaa.

Nykyisessä kehittämissuuntauksessa minua ilahduttaa ja luottamusta tulevaisuuteen herättää se, että viime aikoina on vahvistunut näkemys ikäihmisistä yksilöllisinä ja itsenäisinä ihmisinä. Ymmärretään yhä paremmin se, että meitä on niin moneksi, ja tarpeemme ja toiveemme ovat niin erilaisia, ettei meitä voi samaan sankoon tai formaattiin istuttaa.

Ja elämän ykkösasioita on eläkeläiselläkin se, että elämän pitää olla merkityksellistä. Kaikilla ei ehkä ole sanoja kertoa siitä, mutta sellainen tunne on varmasti jokaisella sisimmässään. On tärkeää saada elää (tai ainakin tavoitella) omannäköistä elämää, olla tärkeä jossakin ja jollekin, tulla arvostetuksi omana itsenään.

Moni ikätovereistani kertoo pelkäävänsä vanhuutta. Sama ajatus tulee itsellekin välillä mieleen. Omien vanhempieni elämän viime vaiheissa yksilöllisyys, elämän merkityksellisyys ja omannäköisyys loistivat poissaolollaan. Koen yhä viiltävää syyllisyyttä, etten silloin osannut enkä jaksanut enempää.

Optimistisena pessimistinä luotan siihen, että maailma kehittyy, kun otetaan kaikki – myös ikäihmiset - mukaan tekemään siitä entistä parempaa. Yhdessä meissä on viisautta ja voimaa.

Kirjoittaja: Arja Jämsén

Lue lisää: Jämsén (toim.): Arvokasta vanhuutta, turvallista arkea. AVOT-hanke Pohjois-Karjalassa (2016–2018). STM. Raportteja ja muistioita 48/2018

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4018-5 

AVOT-hanke, Siun sote, oli yksi Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa (I&O)-kärkihankkeen kokeiluista. I&O-hanke on yksi Sipilän hallituksen kärkihankkeista (2016–2018).