Talo, jossa
asun, on lähestulkoon samanikäinen kuin itse olen. Muutin taloon aikoinaan pienen lapsen äitinä. Kipaisin hissittömän
talon portaat ylös ja alas, käsissä milloin kauppakassi, milloin kirjareppu. Ja
usein oli vielä lapsi kainalossa. Eikä askel painanut.
Nyt kiroan
talon portaita ja hissittömyyttä raahatessani matkalaukkua neljänteen
kerrokseen. Tällaisia nelikerroksisia hissittömiä taloja on kotikaupungissani
paljon. Hissejä on myös rakennettu paljon. Osaan taloista hissi on rakennettu
kaventamalla portaita ja osaan hissikuilu on rakennettu talon ulkopuolelle.
Meidän talossamme kumpikaan vaihtoehto ei teknisen selvityksen mukaan ole
mahdollista.
Ikääntyessä miettii
tulevaisuuden asumista ja ikäystävällisempää kotia. Asunto ja asuinympäristö
voivat tukea ikääntyvän arkea ja hyvinvointia tai ne voivat rajoittaa ja estää
hyvää elämää. Esimerkiksi hissi on helpotus ja mahdollistaa ulospääsyn. Mutta
omassa tilanteessani voin katsoa asiaa myös toisesta näkökulmasta. Minulle
tulee nyt porrastreeniä useamman kerran päivässä, ihan luonnostaan ja
ilmaiseksi. Jos hikeennyn, ähisen ja puhisen, sekin lienee minulle ihan
oikein.
Lähipiirissäni
on 102 vuotta täyttänyt naisihminen, joka asuu nelikerroksisen hissittömän
talon yläkerrassa. Hän pitää kuntoaan yllä kulkemalla portaat vähintään kerran
päivässä alas ja ylös. Eikä ole lunta eikä jäätä vaarana, hän sanoo. Hän on
itse sitä mieltä, että porraskävely on osaltaan
varmistanut hyvän toimintakyvyn säilymistä.
Ikäasuminen
näkyy myös uudessa hallitusohjelmassa, jossa hissi- ja esteettömyysavustukset mainitaan
osana ikääntyneiden asumisen erillisohjelmaa. Lisäksi halutaan edistää uusia
yhteisöllisiä asumisratkaisuja ja kiinnittää erityistä huomiota muistisairautta
sairastavien asumisen turvallisuuteen.
Yhteisöllisen
asumisen ajatellaan tuovan asumiseen turvallisuutta ja toisaalta vähentävän
yksinäisyyttä. Omalle ikäpolvelleni kommuunit ja kimppakämpät ovat tuttuja
opiskeluajoilta. Yhteisasumisesta on mukavia muistoja, asuminen oli halpaa ja porukka
samanhenkistä.
Uudet
”mummokommuunit”, esimerkiksi Outokummussa, ovat herättäneet suurta
kiinnostusta. Viimeisimpänä uutisoitiin Kouvolan asuntomessuille rakennetusta
kyläyhteisöstä, Virkkulankylästä (Yle 10.9.2019). Saman mallin mukaisia
senioreiden ”kyliä” on rakennettu eri puolille Suomea, muun muassa Joensuuhun
ja Outokumpuun.
Tarvitaan
monenlaisia ikäasumisen malleja ja yhteisöllisyyden asteita. Ei yhteisöllinen
asuminen, saati yhteisasuminen, kaikille sovi eikä tarvitsekaan sopia. Mutta
jollekin yksinasuvalle se voi olla yksinäisten eläkepäivien pelastus.
Eräs
eläkeläisystäväni asuu kerrostalossa naapureinaan kaksi muutakin yksin asuvaa
eläkeläistä. Heillä kaikilla on omat asuntonsa, mutta he touhuavat paljon
yhdessä: käyvät yhdessä marjassa, matkoilla, saunassa, auttavat toipilasta
kotihommissa ja lainaavat toisilleen vaikka mehumaijaa. Kutsuisin heitä kolmen
ikäihmisen yhteisölliseksi naapurustoksi.
Kirjoittaja Arja Jämsén
Kirjoitus on julkaistu 27.9.2019 sanomalehti Karjalaisen Ikäystävällistä-kolumnisarjassa.