Markkinarako

Markkinapuheessa puhutaan kolmannesta iästä ja Silver Economysta. Eläkkeelle jäävät eivät ole vanhuksia, maailmalla heidät tunnetaan nimillä WHOPs (wealthy, healty, older people) ja YOLD (young old). Ikäluokka, joka on aina muuttanut maailmaa, muuttaa nyt taloutta (Mielipidekirjoitus Laamanen &Piispanen 28.5.2020)

Aktiivista työelämän jälkeistä aikaa elää aiempaa aktiivisempia, terveempiä, koulutetuimpia ja ostovoimaisempia ihmisiä. Heillä on aiempia sukupolvia enemmän vapautta toteuttaa toiveitaan liittyen asumiseen, liikkumiseen, terveyteen, virkistäytymiseen ja uuden oppimiseen.

Sanotaan, että tästä Silver Ecomonysta hyötyvät ne yritykset, jotka huomioivat ikäihmisten kasvavat tarpeet tulevaisuuden strategioissa. Tämän ryhmän ostovoima on nyt jo merkittävä ja tulee koko ajan kasvamaan.

Veromaksajat ry:n mukaan eläketulot ovat kasvaneet viime vuonna ja pienten eläkkeiden ostovoima on vahvistunut. Nyt Suomessa on yli kaksi miljoonaan yli 55-vuotiasta ja miljoona yli 65-vuotiasta. Tämän vuosikymmenen aikana eläkeläisten määrä kasvaa vielä neljännesmiljoonalla. Tämä on joukko, jonka tarpeita ja toiveita ei markkinoiden kannata sivuuttaa.

Iäkkäiden kulutuskäyttäytymisestä tiedetään vähän, koska heidän ostopotentiaaliaan ei ole pidetty merkityksellisenä. Erään tutkimuksen (Wilska Jyväskylän yliopisto) mukaan yli 60-vuotiaat ja erityisesti naiset ovat ekologisempia kuluttajia.

Itse odottaisin markkinoilla uudenlaisia ja enemmän yksilöllisesti räätälöityjä palveluja ja tuotteita. Nyt markkinoilta puuttuvat ns. väliasteen palvelut, esimerkkinä vaatekaupat. Palvelutarpeen lisääntyessä ikäihmisten vaatetustarpeet muuttuva asteittain. Tarvitaan muodikkaita, mukavia ja väljiä vaatteita, jotka mahdollistavat vaikka vaippojen käytön tai jalan mukaan mukautuvia kenkiä.

Oman äidin ollessa tehostetussa palveluasumisessa vaatteet hankittiin seniorkaupasta, jonka valikoivat olivat rajoittuneita ja vähän epämuodikkaita.  Ikääntyessä itse haluaisin asioida samoissa kaupoista, joissa nytkin asioin. Toiveeni on, että nykyiset kaupat voisivat huomioida monipuolisesti myös ikääntyvien muuttuvat tarpeet.

Kolmatta ikää elävät kaipaavat heille suunnattuja palveluja ja tuotteita, joiden kehittämisen parhaita konsultteja he itse ovat. Pieneen kulutukseen ja suppeisiin valikoimiin tottuneina he eivät osaa vaatia, vaan tyytyvät massatuotteisiin. Uskon, että yritykset, joka todella haluavat tuottaa tälle ikäryhmälle hyvin suunniteltuja tuotteita, tulevat menestymään.

Oman lähipiirini näkökulmasta olen listannut palveluja, joiden suunnittelussa tarvitaan ikäihmisten näkökulmaa:

-         Opaskylttien numerointi ja koko; esimerkkinä junan vaunujen numerointi tai pankkiautomaatit

-         Opasteiden, mainosten yms. värimaailma. Tutkimustietoa on saatavilla ikäihmisten näkökyvyn muuttumisesta.

-         Pakkausten koko; esimerkkinä karamellit tai oluttölkit. Kuitenkin entistä suurempi osa väestöstä asuu yksin tai kahden hengen talouksissa.

-         Pakkausten avausmekanismit; ikääntyessä pakkausten avaaminen on entistä hankalampaa. Oma kauhukuvani on, että en saa käsillä auki viinipulloa tai juustopakkausta.

-         Kertakäyttövaatekulttuurin rinnalle ekologisempia vaihtoehtoja. Tämän hetken eläkeläiset ovat eläneet puutteen ja niukkuuden ajan. He panostavat laatuun ja ovat valmiit maksamaan enemmän.

 Suurten markettien rinnalle tarvitaan pieniä kauppoja, joissa ei ole tarpeen kävellä kilometritolkulla ja joiden yhteydessä on samalla saatavissa myös muita oheispalveluja.

Kolmas ikä haluaa olla markkinarako, jossa myös eettiset ja ekologiset seikat on huomioitu. Tietoisina kuluttajina haluamme olla itse määrittelemässä mihin ja miten käytämme eläke- euromme. Meitä kannattanee kuunnella!

Kirjoittaja: Tuija Nummela

Kuvat: Tuija Nummela

Mitäs me, onnelliset ikäihmiset

Jo parina vuonna peräkkäin Suomen on uutisoitu olevan maailman onnellisin maa. Tässä YK:n kyselyssä onnellisuutta mitataan bruttokansantuotteella, sosiaaliturvalla ja vapaudella. Näillä mittareilla Suomi ja muut pohjoismaat pärjäävät hyvin. Pohjoismainen hyvinvointivaltio takaa kansalaistensa onnea ja elämänlaatua.

Entä pohjoiskarjalaiset ikäihmiset, ovatko he maailman onnellisimpia lajissaan? Äkkivilkaisulla pohjoiskarjalaisen vanhuuseläkeläisen taivaalla on pilviä. Ensinnäkin meitä on (liian?) paljon, yli 75 vuotta täyttäneitä on täällä enemmän kuin maassa keskimäärin. Sen lisäksi täkäläisten ikäihmisten palvelujen tarve ylittää maan keskitason.  

Tilastot kertovat, että pohjoiskarjalaisille ikäihmisille ovat tuttua korkea sairastavuus, pienet tulot, pitkät etäisyydet ja yksinäisyys. Noin kolmannes yli 75-vuotiaista kokee, ettei saa tarpeeksi apua arkeensa. Siun soten sosiaali- ja potilasasiamiehen raportista voi lukea tuoreimmat huolenaiheet. Pohjoiskarjalaiset ovat valittaneet erityisesti riittämättömästä hoidosta ikäihmisten asumispalveluissa. On liian vähän henkilökuntaa, ei pääse ulos, koetaan epäasiallista kohtelua. 

Tilanne ei kuitenkaan ole niin paha kuin karut tilastoluvut kertovat. Jos onnellisuutta tarkastellaan iän mukaan, kaikkein onnellisimpia suomalaisia ovat Ylen teettämän tutkimuksen mukaan yli 60-vuotiaat. Ja tyytyväisyys omaan elämään senkun kasvaa iän myötä. Tähän on vaikea löytää yhtä selitystä, ja yksilölliset erot ovat suuria. 

Eläkeläisen arki on usein kutakuinkin tasapainossa. Tässä sitä hyssytellään, oli äidilläni tapana sanoa, kun kuulumisia kyselin. Tällä hän tarkoitti tasaista ja kotoista elämää, johon iloa ja onnea toivat monet pienet ja arkiset asiat. Velat oli maksettu, ja eläke riitti toimeentuloon. Parasta elämässä olivat perhe, lapsenlapsi, ystävät, mukava puuhastelu mökillä. Moni myös ajattelee, että aina se eläkkeellä olo nykytyöelämän voittaa.   

Pohjois-Karjalassa elämisen ja asumisen hyvinä puolina mainitaan lähes aina luonnon läheisyys. Metsät ja marjamaat ovat lähellä. On helppoa liikkua ja harrastaa. Hiljaisuutta ja rauhaa riittää ihan lähietäisyydellä. 

Rohkenevatpa jotkut mainita onnen lähteeksi myönteisen elämänasenteen. Ilo pintaa vaik syvän märkänis!    

Pohjoiskarjalaisen ikäihmisen elämästä näyttää näin valottuvan kaksi hyvinkin erilaista kuvaa. Tilastonumerot kertovat ongelmista, vaikeuksista ja ankarista elämänoloista. Toisaalta kun katsotaan numeroiden taakse, löytyy paljon hyvää oloa ja tyytyväisyyttä, iloa ja välittämistä. 

Ehkä onkin niin, että tarvitaan erilaisten kuvien ristiin valotusta. Vanha totuus on, ettei ole yhtä totuutta. Ei myöskään ole yhtä kuvaa pohjoiskarjalaisesta ikäihmisestä, vaan meitä on moneksi. Tämä on hyvä muistaa, kun ikäystävällistä mallimaakuntaa rakennetaan. 

On tärkeää kuulla maakunnan ikäihmisiä ja tuottaa tietoa monin eri tavoin, jotta saadaan näkyville koko elämän kirjo. Sen pohjalta voidaan sitten miettiä, mitä tarttis tehdä. 

Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Karjalaisen Ikäystävällisyys-palstalla 14.6.2020.

Kirjoittaja: Arja Jämsén

Kuva: Arja Jämsén (kotialbumi)