Eläkeläisen vaatteet ja aatteet

”Vitsi, miten upeat farkut”, ihaili nuori ystävä 70-luvun leveälahkeisia farkkujani. ”Miten jännää ja hauskaa teillä on ollutkaan”, sanoi toinen nuori, kun kerroin opiskelijaelämästä, diskoista ja interrail-reissuista aikana, jolloin ei ollut yhteistä euroa eikä kotiin whatsappailtu. Rauhanmarssit ja mielenosoitukset olivat normiarkea. Ja juna hiljaista miestä kuljetti, kotiseudulta poispäin. 

60- ja 70-lukujen nuoriso oli yhteiskunnallisesti aktiivista porukkaa. Useimmat meistä olivat sukunsa ensimmäisiä yliopistossa. Meillä oli unelma paremmasta maailmasta, rauhasta, ystävyydestä ja solidaarisuudesta. Toimimme järjestöissä, myöhemmin osallistuimme suomalaisen hyvinvointivaltion rakentamiseen, kuka miltäkin osin. 

Miten kävi, muuttuiko maailma paremmaksi?  Kyllä, ainakin hyvinvointivaltion näkökulmasta saavutuksia olivat muun muassa kansanterveyslaki, laki lasten päivähoidosta ja monet sosiaaliturvan kohennukset. Kolikolla on myös kääntöpuoli. Eräs aina realistinen ystäväni jaksaa muistuttaa, että onneksi kaikki unelmamme eivät toteutuneet!

Olemme nyt eläkeiässä. Onko aktiivisuutta vielä tallella? Vai onko ikääntyminen paitsi lyhentänyt askelta samalla myös tasoittanut ajattelua ja asenteita? Oliko Britannian entinen pääministeri Churchill oikeassa? Hänen väitetään sanoneen, ettei ihmisellä ole sydäntä, jollei hän ole nuorena radikaali – eikä hänellä ole aivoja, jollei hän ole vanhana konservatiivi. 

Ei, minusta Churchill ei tässä asiassa ollut oikeassa, vaikkei minun eikä monien kaltaisteni elämä hirveän radikaalisti edennyt: opiskelimme tutkinnot, menimme töihin, perustimme perheen ja reilun 40 vuoden päästä jäimme eläkkeelle. 

Silti! Väitän ja toivon, että monelle meistä jäi nuoruuden idealismista ikuinen palo kohti maailmanlaajuista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Maailma on enemmän kuin oma napa. 

Jännityksellä odotan, muuttuuko mikään, kun marssimme eläkkeelle. Olemmeko erilaisia aktivistieläkeläisiä ja harmaita panttereita? Ja jos, niin mikä silloin muuttuu?

Kirjoittaja: Arja Jämsén

Eläkeläinen, seniori vai emerita?

Kohta kolme kuukautta on pyörähtänyt siitä, kun lopetin työelämässä. Minulla on yhä vaikeuksia muistaa tätä eläkeläisyyttä. Tilaan esimerkiksi junalipun vielä useimmiten kalliina aikuisen lippuna, kun en muista näpätä tilaukseen eläkeläistä. 

Monenlaisiin ikäpohdintoihin saa muutenkin aihetta tämän tästä. Esimerkiksi erilaiset kyselyt ja palautteet: Ikähaitari loppuu kohtaan 65+ -vuotta. Ajatellaanko, että yli 65-vuotiaat ovat kaikki samanlaisia? Haloo, haloo, siinä laatikossa on ihmisiä 65-vuotiaista yli satavuotiaisiin. On siinä vähän vaihtelua niin elämänkokemuksissa kuin toimintakyvyssä ja terveydessä, elämäntavoissa ja asenteissakin. 

Yksi selitys 65+ -ihmisten niputtamiseen voisi(ko) olla, ettei sen ikäisten mielipiteillä nähdä olevan suurtakaan merkitystä. En niin tahtoisi kuitenkaan uskoa. 

Yhteen mielen päällä olevaan asiaan toivoisin kanssatovereilta palautetta: mikä on mielestänne sopiva nimitys tai ”titteli” meille työelämästä eläkkeelle siirtyneille? Eläkeläinen, vanhuuseläkeläinen? Toimeentulo ja taloudellinen turva tulevat eläkkeestä, siinä mielessä eläkeläinen on ok. Toisaalta se häivyttää kaiken muun taakseen. 

Vai haluaisitko pitää entisen työsi ja ammattisi edelleen mukana, esimerkiksi olla ent. siistijä tai emerita luokanopettaja? Entä jos olet eläkeläinen ja vaikkapa yrittäjä samaan aikaan? Tästä Tuija kirjoitti edellisessä blogissa. 

Muita käytössä olevia nimityksiä on: ikäihminen, seniori, vapaaherra-/tar, vanhus, ikääntynyt ja niin edelleen. 

Voi myös kysyä, onko sillä minkään valtakunnan väliä, mikä titteli on tai miksi kutsutaan. Ihmisiä tässä kaikki ollaan, eri-ikäisiä vain. – Kertokaapa, miten ajattelette. 

Kirjoittaja: Arja Jämsén

Eläkkeellä, mutta

Kun minulta kysytään kuulumisia, vastaan iloisesti että olen siirtynyt työmarkkinakansalaisuudesta eläkkeelle, mutta silti teen vielä jonkin verran töitä. Olen pohtinut, miksi minun on tarve selittää, että minulla on toiminimi ja olen työnohjaaja. 

Kun vertaan omaa ja joidenkin ystävieni eläkkeelle jäämistä, oma eläköityminen tapahtui kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Puhutaan, että eläkkeelle päästään, joudutaan tai lähdetään. Itselläni oli onnellinen tilanne. Sain itse määritellä ajankohdan ja tilanteen, jolloin jättäisin työn. Olin saanut itselleni tärkeät projektit päätökseen, olin henkisesti pitkään mielessäni valmistautunut ja hyvissä ajoin esimieheni ja työyhteisön kanssa tehnyt asiat selviksi. Olin iältäni täysin palvellut ja työelämästä kylliksi saanut. Oli hyvä aika poistua takavasemmalle. 

Oman ammatin rinnalle olin hankkinut työnohjaajan koulutuksen, jota olin pienimuotoisesti voinut hyödyntää myös omassa työssäni. Kun jäin eläkkeelle, tuntui luontevalta jatkaa työnohjausta. Työelämästä hankitut hyvät verkostot mahdollistivat uudelle yrittäjälle töitä.

Minunlaisiani on muitakin. Eläkeläisten osuus sivutoimisista eli osa-aikaisista yrittäjistä yleistyy. Se tarjoaa tulolähteen lisäksi mielekästä tekemistä ja keinon toteuttaa itseään. Vanhemmalla iällä yrittäjäksi ryhtyneellä on tukenaan työuran aikana kertyneet yhteydet ja osaaminen. On myös tutkimustuloksia, että työuransa loppupuolella ryhtyneet kokivat itsensä onnellisemmiksi siitäkin huolimatta, että heidän tulotasonsa laski ja työtunnit lisääntyivät. (Kauko 2018.)

Myös itse tunnen, että minulla on vielä annettavaa tämän päivän työyhteisöjen kehittämiseen. Minulla on tuntuma työn sisältöön ja ymmärrys työn muuttumisesta. Kauhuskenaarioni on olla mentori, jonka esimerkit ja kokemukset eivät enää kohtaa työelämää.  Nyt on siis taottava, kun rauta on kuuma. Työnohjaustilanteisiin voi mennä kiireettömästi ja valmistautuneena. Aito läsnäolo ja kohtaaminen lisäävät onnistumisen iloa. Työ yrittäjänä antaa merkityksellisyyttä elämään ja lisää hyvinvointia. 

Samaan aikaan nautin täysillä eläkeläisen elämästä. Joka päivä muistan olla kiitollinen pitkistä aamukahveista ja lehtien lukemisesta, aikatauluista vapaista päivistä, vuodenaikojen vaihteluista sekä kaikista eläkeläisille suunnatuista eduista puoleen hintaan. Itse asiassa olenkin aika onnekas, minähän olen SEKÄ eläkeläinen ETTÄ yrittäjä.

Kauko, Irina. 2018. Yrittäjäksi eläkkeellä – Miksi eläkeläiset perustavat nyt yrityksiä? https://www.mandatumlife.fi/life-journal/artikkeli/-/article/yrittajaksi-elakkeella. 30.5.2018. 


Kirjoittaja: Tuija Nummela