Tunteita ja käsidesin tuoksuja

Käsidesien aromaattiset tuoksut ovat viime aikoina voittaneet perinteisen hyttyssuihkeen lemahduksen. Osa käsideseistä on miellyttävää vaahtoa, osa tahmeaa ja sairaalanhajuista, osa vetistä, roiskahtavaa, ei-minkään hajuista, joku taas etikkaisen kirpeää. Joskus käsidesin lemu on niin sitkeässä, ettei hajusta pääse eroon moneen päivään.

Tuoksujen lisäksi tunteet ovat kevään aikana ryöpsähdelleet äärestä laitaan. Ikäihmiset ovat kokeneet erityistä tunteiden myllerrystä. Poikkeusolojen julistaminen oli järkytys monelle ikäihmiselle ja myös omaiselle.

Pysy kotona -ohjeistus levisi käskynä kautta maan. Suurin osa ikäihmisistä taipui muuttuneeseen tilanteeseen nurisematta. Niin minäkin, jo 60-luvun kansakoulussa esivaltaa kunnioittamaan ja tottelemaan opetettu. Minun oli helppo ymmärtää, että nyt tarvitaan riskiryhmien erityistä suojelua virustartunnoilta. Riskiryhmäläisiä ovat kaikki, joilla on sairauksien tai iän takia heikentynyt vastustuskyky.    

Osa ikäihmisistä koki ikään perustuvat rajoitukset syrjivinä, alistavina, loukkaavina ja traumaattisina. Tilanteesta revittiin myös kitkerää huumoria: Esimerkiksi ”en ole vielä 70 vuotta, vaikka siltä näytänkin” tai ”kovennettua tuli”. Totta onkin, että viestintä epäonnistui. Sen ovat myös viranomaiset itse myöntäneet jälkeenpäin. Ohjeistukset ja suositukset välittyivät ehdottomina käskyinä.

Tutkailin myös omia tunteitani. Alkujärkytyksestä toipui nopeasti ja arjen uudet koronarutiinit löytyivät helposti. Miten ihanaa olikin päästä ”ulos” lenkille, kauppaan tai saunavuorolle alakertaan. Toisaalta minusta löytyi myös koronakyttääjä, joka kavahti kaupassa liian lähelle tulijaa tai paheksui yskijää ja riskeistä piittaamatonta kanssakulkijaa.

Äkkiä mieli kuitenkin rauhoittui, ja uusi elämä alkoi tuntua ihan kivalta. Verkkareilla pärjää ja hiukset saavat kasvaa. Nyt ei vaivannut edes FOMO (fear of missing out), en jää mistään paitsi, koska ei missään ole mitään. Tässä mielessä korona lisäsi tasavertaisuutta, eivät muutkaan matkustele tai vietä vilkasta vapaa-aikaa. Sosiaaliset suhteet löytyivät somesta, missä tulikin vietettyä aikaa niin paljon, että kipeytyneeseen olkapäähän tarvittiin jo fysioterapeutin apua. Monen muun tavoin löysin luontoretket, kotijumpan ja leipomisen.

Suureksi ongelmaksi näytti nousevan se, etteivät ihmiset päässeet ulkomaan matkoille, ravintoloihin ja muihin huvituksiin. Osa suomalaisista naureskelikin hämmentyneenä, että heidän normaalia arkeaan nimitetään nyt ”karanteeniksi”. Se, mikä korona-aikaan näyttäytyi osalle ihmisistä henkilökohtaisena uhrauksena ja elämän rajoittamisena, on monelle normaalia perusarkea.

Liian monen ikäihmisen juttukaverina ovat omat pelargoniat ja seuraa pitää televisio. Liian moni yksinäinen ja pienituloinen ikäihminen kaipailee yhä vapautusta ”karanteenista” ja helpotusta ja virkistystä arkeensa.  

Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Karjalaisen Ikäyställisyys-kolumnipalstalla 26.7.2020. 

Kirjoittaja: Arja Jämsén
Kuva: Arja Jämsén