Eläkeläisen vaatteet ja aatteet

”Vitsi, miten upeat farkut”, ihaili nuori ystävä 70-luvun leveälahkeisia farkkujani. ”Miten jännää ja hauskaa teillä on ollutkaan”, sanoi toinen nuori, kun kerroin opiskelijaelämästä, diskoista ja interrail-reissuista aikana, jolloin ei ollut yhteistä euroa eikä kotiin whatsappailtu. Rauhanmarssit ja mielenosoitukset olivat normiarkea. Ja juna hiljaista miestä kuljetti, kotiseudulta poispäin. 

60- ja 70-lukujen nuoriso oli yhteiskunnallisesti aktiivista porukkaa. Useimmat meistä olivat sukunsa ensimmäisiä yliopistossa. Meillä oli unelma paremmasta maailmasta, rauhasta, ystävyydestä ja solidaarisuudesta. Toimimme järjestöissä, myöhemmin osallistuimme suomalaisen hyvinvointivaltion rakentamiseen, kuka miltäkin osin. 

Miten kävi, muuttuiko maailma paremmaksi?  Kyllä, ainakin hyvinvointivaltion näkökulmasta saavutuksia olivat muun muassa kansanterveyslaki, laki lasten päivähoidosta ja monet sosiaaliturvan kohennukset. Kolikolla on myös kääntöpuoli. Eräs aina realistinen ystäväni jaksaa muistuttaa, että onneksi kaikki unelmamme eivät toteutuneet!

Olemme nyt eläkeiässä. Onko aktiivisuutta vielä tallella? Vai onko ikääntyminen paitsi lyhentänyt askelta samalla myös tasoittanut ajattelua ja asenteita? Oliko Britannian entinen pääministeri Churchill oikeassa? Hänen väitetään sanoneen, ettei ihmisellä ole sydäntä, jollei hän ole nuorena radikaali – eikä hänellä ole aivoja, jollei hän ole vanhana konservatiivi. 

Ei, minusta Churchill ei tässä asiassa ollut oikeassa, vaikkei minun eikä monien kaltaisteni elämä hirveän radikaalisti edennyt: opiskelimme tutkinnot, menimme töihin, perustimme perheen ja reilun 40 vuoden päästä jäimme eläkkeelle. 

Silti! Väitän ja toivon, että monelle meistä jäi nuoruuden idealismista ikuinen palo kohti maailmanlaajuista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Maailma on enemmän kuin oma napa. 

Jännityksellä odotan, muuttuuko mikään, kun marssimme eläkkeelle. Olemmeko erilaisia aktivistieläkeläisiä ja harmaita panttereita? Ja jos, niin mikä silloin muuttuu?

Kirjoittaja: Arja Jämsén