Onko eläkeläisellä kiirettä pitänyt?

Työssä käyviä tuttuja kiinnostaa usein, mitä tuoreelle eläkeläiselle kuuluu. Onko kiirettä pitänyt, miten päivät kuluvat, kysytään. No, kiirettä on ja ei, vastaan. Ehkä kiire on nyt toisenlaista, omavalintaista.

Tässä esimerkki tältä aamulta: Kuulen toisella korvalla jo kymmenennen kerran säätiedotuksen, myrskyvaroitukset ja alueelliset uutiset veroäyristä. Olen tavan mukaan herännyt jo viiden maissa, lukenut lehden, juonut aamukahvin ja tehnyt muutaman tunnin koneella töitä. Eläkeläisyrittäjä ja vapaa kirjoittelija kun olen. 

Nämä ovat niitä eläkeläiselle kuuluvia ”pitkiä aamuja”, kun ei enää ole kiirettä palkkatöihin. Välillä tempaisen itseni liikkeelle ja altaaseen vesijumppaan. Siellä on samanhenkistä porukkaa, enemmistö eläkeläisrouvia, joilla ikää reilusti 60+. Muutamia nuoria naisia ja jokunen herrasmies mukana joukossa. Naurun tyrskeeseen ei tarvita muuta kuin että pötkylä karkaa jalkojen välistä. 

Katson kunnioituksella, kun saunan lauteilla minua reilusti vanhempi nainen vääntää itsensä melkein solmuun ja venyttelee. Kertoo käyvänsä joogassa, jumpissa ja venyttelyssä useita kertoja viikossa. Kuntoilu on muutenkin yksi vakiokeskustelunaiheista siellä, missä kaksi tai useampi 60+ -ihminen tapaa: missä salilla käyt, mitä siellä teet, millaista on, mitä maksaa? Aktiivinen ikääntyminen näyttää olevan totta! Ikääntyvät ihmiset harrastavat tosi, tosi paljon kuntoilua. Kuntokeskukset järjestävät myös kuntolomia Espanjan, Kreikan tai Italian lomakohteisiin. Paikat täyttyvät hetkessä, ja pelkkää hyvää olen osallistujilta kuullut. 

Eläkeläiselämän iloja on, kun voi harrastaa päivällä. Sauvakävelylle ja salille voi mennä valoisaan aikaan. Espanjan tunti alkaa keskellä päivää, elokuviin tai orkesterin avoimiin harjoituksiin voi lähteä melkein heti kohta aamupuuron jälkeen. 

Monen eläkeläisen viikko-ohjelmaan sisältyy järjestöelämä. Itsekin olen melkein ”hallitusammattilainen”, mukana kolmen järjestön hallituksessa ja muutamissa muissa rivijäsenenä. Järjestöt tarjoavat paljon elämän sisältöä, ajankohtaista tietoa ja järkevää tekemistä, sosiaalisia suhteita ja virkistystä. Osa touhusta muistuttaa entistä työtäni, vaikkapa valmistellaan hankkeita. Siinä saan käyttää aikaisempaa osaamistani hyväksi. Osa on taas ihan muuta, ja pääsen oppimaan uutta. Ja entäs poliittiset järjestöt, mikä vaikuttamisen paikka eläkeläiselle! Ja huomio, huomio, ensi vuosi on monien vaalien vuosi. 

Toisenlainen tarina eläkeläisen päivästä syntyy, jos on paljon sairautta, yksinäisyyttä, toimeentulohuolia. Silloin tarvitaan toista ihmistä, joka huomaa, tönäisee tai vetäisee mukaan ihmisten joukkoon. Ettei kukaan jäisi yksin. Jotta jokainen voisi luoda omanlaisensa päivän kulun ja elämänmakuisen olon eläkeläisen elämäänsä.

 Miun maun mukainen elämänmeno saa mausteensa Rollareilta: vierivä kivi ei sammaloidu.

Kirjoittaja: Arja Jämsén
Kuva: Arja Jämsén