Thursday, November 29, 2018

Eläkeläiset ovat kulttuurin moniottelijoita



Suomen Teatterit ry teetti viime vuonna tutkimuksen teattereissa, tanssiesityksissä ja oopperassa käymisestä. Noin puolet kaikista 15–79-vuotiaista oli vuoden aikana käynyt teatterissa. (Toim. huom. Otanta tosiaan päättyi 79 ikävuoteen.)  Erityisesti pantiin merkille, että eläkeläisten teatterissa ja muissa kulttuuritilaisuuksissa käynnit olivat lisääntyneet selvästi. 

Eläkeläisjärjestöt ovat merkittäviä kulttuuriharrastuksen edistäjiä. Teatteri- tai konserttireissulle starttaava bussi täynnä iloisesti kalkattavia eläkeläisiä on tuttu näky. Kimppaharrastaminen onkin samalla mitä parhainta mielenterveystyötä ja yksinäisyyden torjuntaa. ”Yksin ei tule lähdetyksi”, sanoo moni ikäihminen. Lähteminen on vaikeaa varsinkin, jos on liikkumisvaikeuksia tai ei ole tottunut kulttuurin harrastaja.  

Kulttuurin on oltava saavutettavaa ja osallistumisen helppoa. Tätä korostaa muun muassa Yhdenvertaisen kulttuurin puolesta ry:n Kulttuuria kaikille -palvelu. Ns. yleisötyö on viime aikoina yleistynyt teattereissa, mutta ikäihmiset eivät ole vielä toistaiseksi tainneet olla erityisenä kohderyhmänä. Miksiköhän?

Lippujen hinnat ovat usein melko korkeita. Pieni eläkeläisalennus auttaa siinä vähän. Noheva eläkeläinen keksii lisäksi muita lipun halvennuskikkoja: saman päivän lipun saa halvemmalla, ennakkoesityksiin pääse pikkurahalla, joissain tapauksissa maksutta, ja bonuksena vielä se, että onhan se mielenkiintoista nähdä esitys jo ennen ensi-iltaa. Elokuvien päiväesityksissä on eläkeläisalennus. Ja tosi paljon on tarjolla myös pääsymaksutonta kulttuuria.

Niinkin arkinen asia kuin fyysinen esteettömyys on osallistumisen tärkeä edellytys. Miten teatterissa tai konserttisalissa pääsee liikkumaan rollaattorilla tai kepin kanssa? Paljonko on portaita ja kynnyksiä, onko hissi? Entä millaiset toilettitilat ovat? Missä pyörätuolia käyttävä istuu, luontevalla paikalla katsomossa vai jossain käytävän reunamilla, erillään muusta yleisöstä? Ovatko näkyvyys ja kuuluvuus hyvät?

Kulttuurin myönteisistä hyvinvointivaikutuksista on paljon tutkimuksiin perustuvaa näyttöä. Jo kymmeniä vuosia on vanhustyössä, kehitysvammahuollossa ja lastensuojelussa käytetty kulttuuri- ja taidelähtöisiä menetelmiä hyvällä menestyksellä. Surullista vain, että punakynä usein ensimmäiseksi pyyhkäisee nämä määrärahat pois yksiköiden budjeteista.

Eläkeläiset ja ikäihmiset eivät ole vain kulttuurin ”kuluttajia”. He ovat myös kulttuurin tekijöitä, laulavat, tanssivat, maalaavat, tekevät teatteria ja vaikka mitä!  Siinä onkin tuhannen taalan paikka niin kuntapäättäjille kuin järjestöille, miten tämä aktiivinen toiminta mahdollistetaan ja miten sitä tuetaan. 

Kirjoittaja: Arja Jämsén
Kuva: Arja Jämsén. Kohtaamisia kaupungissa. Ateneumin taidemuseo




No comments:

Post a Comment