Suomen Teatterit ry teetti viime vuonna tutkimuksen teattereissa,
tanssiesityksissä ja oopperassa käymisestä. Noin puolet kaikista 15–79-vuotiaista
oli vuoden aikana käynyt teatterissa. (Toim. huom. Otanta tosiaan päättyi 79
ikävuoteen.) Erityisesti pantiin
merkille, että eläkeläisten teatterissa ja muissa kulttuuritilaisuuksissa käynnit
olivat lisääntyneet selvästi.
Eläkeläisjärjestöt ovat merkittäviä kulttuuriharrastuksen edistäjiä.
Teatteri- tai konserttireissulle starttaava bussi täynnä iloisesti kalkattavia
eläkeläisiä on tuttu näky. Kimppaharrastaminen onkin samalla mitä parhainta
mielenterveystyötä ja yksinäisyyden torjuntaa. ”Yksin ei tule lähdetyksi”, sanoo
moni ikäihminen. Lähteminen on vaikeaa varsinkin, jos on liikkumisvaikeuksia
tai ei ole tottunut kulttuurin harrastaja.
Kulttuurin on oltava saavutettavaa ja osallistumisen helppoa. Tätä korostaa
muun muassa Yhdenvertaisen kulttuurin puolesta ry:n Kulttuuria kaikille -palvelu.
Ns. yleisötyö on viime aikoina yleistynyt teattereissa, mutta ikäihmiset eivät
ole vielä toistaiseksi tainneet olla erityisenä kohderyhmänä. Miksiköhän?
Lippujen hinnat ovat usein melko korkeita. Pieni
eläkeläisalennus auttaa siinä vähän. Noheva eläkeläinen keksii lisäksi muita lipun
halvennuskikkoja: saman päivän lipun saa halvemmalla, ennakkoesityksiin pääse
pikkurahalla, joissain tapauksissa maksutta, ja bonuksena vielä se, että onhan
se mielenkiintoista nähdä esitys jo ennen ensi-iltaa. Elokuvien
päiväesityksissä on eläkeläisalennus. Ja tosi paljon on tarjolla myös pääsymaksutonta
kulttuuria.
Niinkin arkinen asia kuin fyysinen esteettömyys
on osallistumisen tärkeä edellytys. Miten teatterissa tai konserttisalissa
pääsee liikkumaan rollaattorilla tai kepin kanssa? Paljonko on portaita ja
kynnyksiä, onko hissi? Entä millaiset toilettitilat ovat? Missä pyörätuolia
käyttävä istuu, luontevalla paikalla katsomossa vai jossain käytävän
reunamilla, erillään muusta yleisöstä? Ovatko näkyvyys ja kuuluvuus hyvät?
Kulttuurin myönteisistä hyvinvointivaikutuksista on paljon tutkimuksiin
perustuvaa näyttöä. Jo kymmeniä vuosia on vanhustyössä, kehitysvammahuollossa
ja lastensuojelussa käytetty kulttuuri- ja taidelähtöisiä menetelmiä hyvällä menestyksellä.
Surullista vain, että punakynä usein ensimmäiseksi pyyhkäisee nämä määrärahat pois
yksiköiden budjeteista.
Eläkeläiset ja ikäihmiset eivät ole vain kulttuurin ”kuluttajia”. He ovat
myös kulttuurin tekijöitä, laulavat, tanssivat, maalaavat, tekevät teatteria ja
vaikka mitä! Siinä onkin tuhannen taalan
paikka niin kuntapäättäjille kuin järjestöille, miten tämä aktiivinen toiminta
mahdollistetaan ja miten sitä tuetaan.
Kirjoittaja: Arja Jämsén
Kuva: Arja Jämsén. Kohtaamisia kaupungissa. Ateneumin taidemuseo
No comments:
Post a Comment