Kotona oli kolme kirjaa

Kannusta lasta lukemaan -kampanja korostaa kirjojen ja lukemisen merkitystä lapselle. Vanhempia innostetaan lukemaan lapselle ja lukemaan yhdessä lapsen kanssa. Tämän päivän hyvä koti on koti, jossa on kirjoja. 

Nuorison edustaja kyselikin minulta, mistä lukuintoni oikein syttyi, lapsuuden kodissani kun ei kannustettu lukemaan. Eikä meillä ollut kuin kolme kirjaa: vanhempien vihkiraamattu, kudonnan opaskirja ja repaleinen kirja, jossa on arvoituksia, runoja ja pikkusatuja. Kirjasta puuttuvat kannet ja osa sivuista. En tiedä, milloin se on painettu. Vanha se on, sillä osa teksteistä on kirjoitettu vanhalla fraktuuralla, jota on vaikea lukea.  Tätä huonokuntoista kirjaa olen lapsena lukenut, väritellyt kuvia ja kirjoitellut nimeäni sen sivuille.

Vanhempani eivät lukeneet kirjoja, sanomalehtiä kylläkin. En tiedä, mistä juonsi alkujaan se, että meille tilattiin Helsingin Sanomia jo 60-luvun alusta lähtien. Naapuriin tuli poliittisista syistä Uusi Suomi, ja naapurin setä oli kade Hesarin paremmista urheilusivuista.

On minulla muutamia kirjamuistoja. Parhaan kaverini Erkin kotona oli kuvaraamattu. Kävimme aina salaa katsomassa kuvaa, jossa Jeesus roikkuu ristillä. Kuva järkytti, mutta se piti päästä näkemään uudelleen ja uudelleen. Toisessa naapurissa on lasiovinen kirjakaappi, jossa oli hieno nahkaselkäinen kirjasarja ”Maila Talvion kootut”.

Kaikki ennusmerkit viittaisivat siihen, että minusta kasvaisi aikuinen, joka ei kirjaan tartu. Toisin kävi. Siinä on naapurin tädillä merkittävä rooli. Hän työskenteli kirjastossa ja siksi minun oli helppo mennä kirjastoon lainaamaan kirjoja. Sain häneltä joka viikko Aku Ankan ensimmäiseksi luettavakseni. Ja paras joululahjani oli, kun sain häneltä ison pinon uutuuskirjoja. Ne kirjat piti tietysti joulun jälkeen palauttaa, mutta hurmaannuin uusista kirjoista, niiden tuoksusta ja sivuista, joita kukaan ei ollut vielä ennen minua avannut.

Aloin lukea intohimoisesti. Innostuin, kiinnostuin kaikista niistä maailmoista, joita kirjoista löysin. Osaltaan varmaan myös pakenin kirjojen taakse erilaisia elämisen ongelmia, joita lapsuuden perheeni kohtasi.

Lukuinnosta ei kotona erityisesti innostuttu. Äiti aika tiukkaan kielsi lainaamasta kirjoja kouluaikaan. Silloin piti keskittyä kouluun. Mutta heti kun joululoma tai kesäloma alkoi, laukkasin samana päivänä ison repun kanssa kirjastoon.

Kaiken tämän takia tai kaikesta tästä huolimatta minusta kasvoi kirjojen ystävä. Kirjoitin lapsena päiväkirjaan, että haluan tulla lastenkirjailijaksi. Nyt on kotona metrikaupalla Lundiaa täynnä kirjoja ja kirjoittelu parhaita harrastuksiani.

Kirjaston lukumummo, naapurin täti, päiväkodin ope tai kummisetä, olet lapselle tärkeä lukemaan kannustaja. Ja lukeminen kannattaa aina, sanoi myös Jörn Donner aikoinaan.  

Kirjoittaja: Arja Jämsén