Elämäntarinasi on tärkeä

Joulupukki toi minulle niin kuin varmaan monelle muullekin kirjan. Tämä kirja on kuitenkin erityinen: saan kirjoittaa sen itse ja antaa sitten takaisin kirjan lahjoittaneelle.  ”Äiti kerro minulle” on elämäntarinakirja, joka on ollut myyntimenestys ympäri Eurooppaa. Kirjasarjaa täydentävät myös isälle ja isovanhemmille suunnatut kirjat.

Kirjan toteuttaja Elma van Vliet keksi kirjaidean, kun hänen äitinsä sairastui vakavasti. Hän halusi tuntea äitinsä paremmin, tietää äitinsä lapsuudesta ja nuoruudesta, elämästä ja unelmista. Kirja jakaantuu neljään kokonaisuuteen: lapsuus ja nuoruus, rakkaus ja äitiys, vapaa-aika ja mielipuuhat ja ihminen, joka sinusta on tullut. Kirjaan voi liittää valokuvia tai siihen voi vaikka piirtää. Se muistuttaa vauvakirjoja, ja joka osiossa onkin kohta, jossa toivotaan: kerro minusta, kun synnyin, millainen olin pienenä, murrosikäisenä jne.

Olen aloittanut kirjaan tutustumisen. Minulta jäi lapsen vauvakirja täyttämättä, mitä lapseni on myöhemmin pahoitellut. En ole päiväkirjaakaan koskaan kirjoittanut. Tämä lahjakirja tuntuu kuitenkin istuvan käteeni paremmin kuin hyvin.

Jo kirjan kysymysten lueskelu herättää muistoja ja virittää ajatuksia myös tulevaan. Kirja sopii erinomaisesti tähän eläköitymisen aikaan, jolloin tunnen seisovani vedenjakajalla. Katselen yhtä aikaa taaksepäin ja eteenpäin. Muistelen menneitä, mietin nuoruuden haaveita ja unelmia, joista osa toteutui, osa ei. Samalla edessä ovat tuntemattomat eläkeläisvuodet, jotka sisältävät yhtä lailla unelmia kuin pelkoakin.

Elämäntarinoilla on merkitystä paitsi perheenjäsenille myös vaikkapa vanhusten kanssa työskenteleville. Eletty elämä meillä on aina mukanamme, vaikka osa olisikin jo häipynyt muistamattomiin.  

Kuulin kerran tositarinan eräästä vanhusten hoitokodista, jossa työntekijät ihmettelivät yhden miesasiakkaan käyttäytymistä. Mies kun käänteli joka päivä ruokasalin tuolit nurin niskoin. Ja työntekijät kulkivat perässä kääntämässä tuolit takaisin oikeinpäin, hirveä vaiva. Myöhemmin asialle löytyi järkeenkäypä selitys: miehen lähiomainen kertoi, että mies oli ollut ammatiltaan polkupyöränkorjaaja! Siitä lähtien miehelle järjestettiin pysyvät työskentelyolosuhteet, yhtä tuolia pidettiin häntä varten aina nurin niskoin.

Omaa elämäntarinaa ei ole syytä vähätellä, se kannattaa kertoa. Ja toisten tarinoita kannattaa myös kuunnella. Äiti, kerro minulle -kirjan tekijä van Vliet muistuttaa: "Tehtäväni on auttaa ihmisiä vahvistamaan yhteyttä rakkaimpiinsa ja muistamaan, mikä elämässä on oikeasti tärkeää."

Kirjoittaja: Arja Jämsén

Elma van Vliet: Äiti kerro minulle. WSOY. 2018.