Wednesday, January 23, 2019

Erilaiset eläkeläiset ovat jo täällä



Vuosikymmenten oravanpyörä pysähtyy, kun eläkepäätös kolahtaa postiluukusta. Muutos voi tapahtua lempeästi liukumalla tai tuntua äkkipysäykseltä. Olipa eläkkeelle jääminen odotettu ja onnellinen tai kammoksuttu ja pelätty tapahtuma, se on yhtä kaikki iso muutos. 

Eläköitymistä on joskus verrattu avioeroon tai leskeytymiseen, yhtä paljon se voi järisyttää normaalia elämänmenoa. Näihinkin tilanteisiin voi sisältyä sekä helpotusta että surua ja pelkoa tulevasta. 

Eläkeläisellä ei ole enää tuttuja aikatauluja ja rutiineja, jotka ennen rytmittivät päivät, viikot ja koko vuodenkulun. Sosiaaliset verkostot rapautuvat työkavereiden häipyessä, vain vahvimmat lenkit pysyvät. On pohdittava taloudellinen tilanne, toimeentulo ja ehkä asuminenkin uusiksi, mihin tulot riittävät ja mistä on luovuttava. 

Millä eläkeläinen täyttää työstä vapautuvan ajan? Eläkeläisiä työnnellään yhteiskunnassa usein hienovaraisesti vähän sivummalle ja kehotellaan ”lepäämään nyt ansaitulla eläkkeellä”.  Mutta moniko vielä ainakin kohtalaisissa sielun ja ruumiin voimissa oleva eläkeläinen jaksaa kovin pitkään lepäillä ja lomailla? Riittääkö eläkeläiselle pitsinnypläys, kysyy Pekka Järvinen kirjassaan Miten selvitä eläkepäivistä hengissä (2017).

”Kaipaan älyllistä toimintaa”, on useampi kuin yksi tai kaksi eläkeläistä lausahtanut. ”Minulla on koko ajan vähän huono omatunto, jos keskellä arkipäivää luen romaania sohvan nurkassa”, kertoo yksi. Ja toista kummallisella tavalla nolottaa sauvakävellä päivänvalossa. Kaupassakin tuntuu mukavammalta käydä illansuussa työstä palaavan porukan seassa. Eläkeläisyyteen näyttää liittyvän yllättävän paljon häpeän, hyödyttömyyden ja turhuuden tunteita, vaikka kuinka ”eläke on ansaittu”. 

Taitelijat eivät useinkaan jää eläkkeelle ja lopeta taiteellista työtään. Maalari jatkaa maalaamista, runoilija runoilua ja näyttelijä näyttelemistä. On myös tavallista, että erilaiset asiantuntijat, esimerkiksi lääkärit tai juristit, jatkavat työtään. Puhumattakaan poliitikoista! Elämään kaivataan toimintaa, elämää ja tekemistä, jolla on merkitystä itselle ja muille.

Tähtitieteilijä Esko Valtaoja aloitti eläkkeelle jäätyään aktiivisen kirjoittamisen. Hän kirjoittaa nykyään suuren lukijakunnan saavuttaneita kirjoja ja kolumneja, koska kertomansa mukaan kirjoittaminen ”pelastaa hänet golfin peluulta” (Seura 4.1.2019). 

Olisi oltava enemmän vaihtoehtoja, mahdollisuuksia ja sallivuutta itse kullekin rakentaa oma eläkeläiselämänsä. Voi olla tekemättä ”yhtään mitään”, muistella vanhoja aikoja ja harrastaa vaikka pitsinnypläystä. On myös ihan hyväksyttävää ja mahdollista luoda uusi ura tai tehdä töitä entiseen malliin ja nauttia työn tuottamasta elämän sisällöstä ja merkityksestä.

Kummallisen sitkeästi eläkeikäiset kuitenkin yhä yleisessä keskustelussa niputetaan samaan muottiin. Tämä jos mikä on suurta harhaa ja yhteiskunnan kannalta suoranaista tuhlausta, kun samaan vielä tavoitellaan pidempiä työuria.

Todellisuudessa on käymässä täysin päinvastoin: eläkeläisten elinpiirit ja elämäntavat, toiveet ja tarpeet ovat yhä suuremmin erilaistumassa. Yhtä suomalaisen peruseläkeläisen tyyppiä kun ei ole. 

Kirjoittaja: Arja Jämsén
Kuva: Arja Jämsén






1 comment:

  1. Hyvä Arja,
    oli kiva lukea ajatuksiasi. Ihan samoista asioista kirjoitetaan juuri äskettäin ilmestyneessä kirjassa Ritva Kattelus - Tom Jokinen - Carita Peltonen - Valerie Harwin: Eläkettä & eliksiiriä, Avisado, 2019.

    ReplyDelete