Olen vuosien varrella osallistunut moniin kehittämishankkeisiin, joiden tarkoituksena
on ollut uudistaa vanhuspalveluita ja miettiä keinoja ikäihmisten
omatoimisuuden vahvistamiseksi ja toimintakyvyn tukemiseksi. Nykyisen
hallituksen ns. kärkihankkeet ovat olleet tässä parin viime vuoden ajan etunenässä.
Eläkeläisenä nämä niin sanotut ikäkehittämishankkeet kiinnostavat entistä
enemmän, koska nyt olen niissä enemmän tai vähemmän ”kohteena”. Kuulostelen,
miten minun omatoimisuuttani yritetään aktivoida tai miten toimintakykyyni
vaikuttaa.
Nykyisessä kehittämissuuntauksessa minua ilahduttaa ja luottamusta
tulevaisuuteen herättää se, että viime aikoina on vahvistunut näkemys
ikäihmisistä yksilöllisinä ja itsenäisinä ihmisinä. Ymmärretään yhä paremmin
se, että meitä on niin moneksi, ja tarpeemme ja toiveemme ovat niin erilaisia,
ettei meitä voi samaan sankoon tai formaattiin istuttaa.
Ja elämän ykkösasioita on eläkeläiselläkin se, että elämän pitää olla
merkityksellistä. Kaikilla ei ehkä ole sanoja kertoa siitä, mutta sellainen
tunne on varmasti jokaisella sisimmässään. On tärkeää saada elää (tai ainakin
tavoitella) omannäköistä elämää, olla tärkeä jossakin ja jollekin, tulla
arvostetuksi omana itsenään.
Moni ikätovereistani kertoo pelkäävänsä vanhuutta. Sama ajatus tulee
itsellekin välillä mieleen. Omien vanhempieni elämän viime vaiheissa
yksilöllisyys, elämän merkityksellisyys ja omannäköisyys loistivat
poissaolollaan. Koen yhä viiltävää syyllisyyttä, etten silloin osannut enkä
jaksanut enempää.
Optimistisena pessimistinä luotan siihen, että maailma kehittyy, kun
otetaan kaikki – myös ikäihmiset - mukaan tekemään siitä entistä parempaa. Yhdessä
meissä on viisautta ja voimaa.
Lue lisää: Jämsén (toim.): Arvokasta
vanhuutta, turvallista arkea. AVOT-hanke Pohjois-Karjalassa (2016–2018). STM. Raportteja
ja muistioita 48/2018
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4018-5
No comments:
Post a Comment