Kaupan kassalla seisoi vanha rouva, joka koko ajan päästi seuraavia jonottajia ohitseen. Ole hyvä vaan, ei minulla ole kiirettä, tässä on mukava rupatella, hän sanoi. Hän halusi selvästi pitkittää kaupassa asiointiaan ja toimi tietämättään aivan oikein. Yle nimittäin uutisoi kesäkuussa (6.6.2019) kanadalaistutkimuksesta, miten tuntemattomien kanssa rupattelu lisää ihmisen onnellisuutta.
Yksinäisyys tutkitusti kaksinkertaistaa ennenaikaisen kuoleman riskiä. Yksinäisyyden torjuntakampanjoiden otsikot ovat pysäyttäviä: yksinäisyys tappaa.
Ihminen voi olla monella tavalla yksin eikä välttämättä koe oloaan yksinäiseksi. Esimerkiksi luontokokemuksista monet nauttivat eniten hiljaisuudessa – ja yksin. Pirulliseksi yksinäisyys muuttuu silloin, kun se on tahatonta. Silloin kun ei ole ketään, kenen kanssa jakaa ajatuksiaan, unelmiaan ja murheitaan.
Kanadalaistutkimus jakoi sosiaaliset suhteet heikoiksi ja vahvoiksi. Vahvoilla sosiaalisilla suhteilla tarkoitetaan lähisuhteita, perhettä, ystäviä ja läheisiä työtovereita. Heikot sosiaaliset suhteet ovat satunnaisia kohtaamisia tuntemattomien tai puolituttujen kanssa. Näiden arvoa ja merkitystä ei ole aiemmin noteerattu. Nyt huomattiin, että niillä on ihan merkittävä mielialaa kohentava vaikutus.
Ei siis kannata kurtistella kulmiaan, kun joku jumittaa kaupan kassalla vaihtaessaan sanan pari säästä tai syksyn omenoiden mausta. Juttelu on terveysteko, ja sillä on suuri hyvinvointia lisäävä vaikutus. Koiranomistajat kertovat koiraystävistään, joita tapaavat säännöllisesti lenkillä ja koirapuistoissa. Saattaa olla, että he tuntevat toisensa koiriensa nimillä eivätkä tiedä toistensa siviilielämästä sen enempää. Koirat yhdistävät, ja se riittää jutun juureksi.
Kumppanuustalot, kansankahvilat ja muut kaikille avoimet yhteiset
tilat ovat tärkeitä heikkojen sosiaalisten suhteiden mahdollistajia. Itse
kutsuisin näitä suhteita mieluummin kevyiksi kuin heikoiksi. Voit istua kansankahvilassa
hiljaa tai voit jutella, voit katsella meininkiä tai mennä mukaan toimintaan.
Kevyestä sosiaalisesta suhteesta voi kehittyä syvempi tuttavuus, ystävyyskin.
Kauppakeskusten aulat näyttävät myös olevan tärkeitä
kohtaamispaikkoja. Ne toimivat kuin kyläkaupan rappuset ennen vanhaan.
Vaihdetaan kuulumiset, istuskellaan ja jatketaan päivän askareisiin. Joukko
vaihtuu päivän mittaan. Aamupäivällä kokoontuvat ikäihmiset ja iltapäivällä
tulevat nuoret.
Julkiset tilat voivat joko estää tai lisätä ihmisen kevyiden
sosiaalisten suhteiden määrää. Tilasuunnittelussa ei tulisikaan ajatella
pelkästään tehoneliöitä ja ihmisten mahdollisimman sujuvaa virtausta. Tärkeää
olisi luoda pysähtymisen ja kohtaamisen mahdollisuuksia ja paikkoja. Ilman
ostopakkoa. Sopivalla tavalla sijoitetut tuolit ja penkit olisivat hyvä alku.
Parhaat kevyet sosiaaliset tilanteet olen kokenut Sodankylän
elokuvajuhlien jonoissa, joissa kohtaavat nuoret ja vanhat, ensikertalaiset ja
veteraanit. Huippukeskusteluja elokuvista ja universumista. Satoi tai paistoi,
jonotus sujuu hujauksessa. Kaikkia yhdistävät hyvä mieli ja rakkaus elokuviin.
Kirjoittaja: Arja Jämsén
Kuva: Arja Jämsén
No comments:
Post a Comment