Thursday, July 18, 2019

Onko sinulla huoli ikääntyneestä läheisestä?



Kuvitellaan, että naapurini, vanha rouva, on alkanut puhella rapussa vähän sekavia, koputella ovelleni yöaikaan tai näyttää muuten sellaiselta, että nyt ei kaikki ole hyvin. Pitäisikö minun puuttua asiaan? Miten voisin sen tehdä?

Huoli-ilmoitus, ilmoitus iäkkään henkilön palveluntarpeesta (ns. vanhuspalvelulaki 25 §), tunnetaan huonosti. Tuoreen selvityksen mukaan huoli-ilmoitusten määrissä on lisäksi suuria alueellisia eroja (Yle 17.7.2019). Lastensuojelun puolella lastensuojeluilmoitus on kansalaisille tutumpi.

Ilmoituksen voi tehdä kuka vaan, jolla on huoli vanhuksen arjessa selviämisestä. Ilmoittaja voi olla omainen, naapuri, viranomainen tai joku muu, joka ongelman havaitsee. Tavallisin ilmoittaja on viranomainen, esimerkiksi hätäkeskus, apteekki tai isännöitsijä.

Ilmoituksen voi tehdä myös nimettömänä, ja yhteyttä voi ottaa puhelimitse tai netin kautta. Ilmoituksen taustalla voi olla esimerkiksi epäily vanhuksen muistin ongelmista, yksinäisyydestä, huonosta ravitsemuksesta, lähisuhdeväkivallasta tai taloudellisesta hyväksikäytöstä. Ilmoituksen tarkoituksena on, että vanhus saa elämäntilanteeseensa sopivaa ja tarkoituksenmukaista apua, tukea ja hoitoa. 

Usein ilmoittaja on jo aiemmin ehkä useaankin otteeseen varovaisesti keskustellut ongelmallisesta asiasta tai tilanteesta vanhuksen kanssa. Hänelle on ehkä suositeltu lääkärin pakeille menemistä, kotipalvelun hakemista, aterioiden tilaamista. Jos ihminen kieltäytyy avun hakemisesta, ollaan pattitilanteessa. Huoli-ilmoituksen toivotaan tuottavan asiaan ratkaisua.

Eräs ystäväni teki huoli-ilmoituksen läheisestä eläkeläisestä, jonka on tuntenut yli 40 vuotta. Hän ei kuitenkaan ole asianomaisen omainen. Hän soitti kunnan vanhuspalvelujen numeroon, kertoi huolensa ja toivoi asiaan puuttumista. Hän soitti omalla nimellään, mutta halusi, ettei häntä mainita ilmoituksentekijänä. Työntekijä oli kuunnellut huolenaiheen ja sanonut kirjaavansa asian. Ystäväni oli häthätää ehtinyt ennen puhelun päättämistä kysyä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Työntekijä oli sanonut, että sosiaalityöntekijä soittaa vanhukselle ja kertoo, että hänestä on tehty huoli-ilmoitus.

Ystäväni sanoi, että hänelle jäi asiasta lopulta vähän höntti olo. Ilmoituksen tekoon oli ollut korkea kynnys, ja lopulta hän miettimään, tekikö oikein vai väärin. Asian arvioimista vaikeuttaa se, että koska hän ei ole omainen, hän ei viranomaisten vaitiolovelvollisuuden takia saa koskaan tietää, otettiinko vanhukseen yhteyttä ja jos otettiin, mitä sitten tapahtui. Vanhus ei ainakaan ole mistään yhteydenotosta kertonut. Hänen elämäntilanteessaan tapahtui kohentumista, mutta se johtui kyllä täysin muista syistä.  

Toisen ihmisen asioihin on hankala puuttua. Mietitään, kuuluuko asia minulle. Entä jos asianomainen suuttuu elämäänsä sekaantumisesta ja laittaa välit ikuisiksi ajoiksi poikki? 

Todellisuudessa suurin osa ihmisistä toivoo, että joku puuttuisi asiaan, jos en itse osaa tai ymmärrä hakea apua. Kaikilla ihmisillä tulisi olla joku, joka aidosti ja oikeasti välittää. 


Kirjoittaja: Arja Jämsén
Kuva: Arja Jämsén

No comments:

Post a Comment