Kuvitellaan, että naapurini, vanha rouva, on alkanut puhella
rapussa vähän sekavia, koputella ovelleni yöaikaan tai näyttää muuten
sellaiselta, että nyt ei kaikki ole hyvin. Pitäisikö minun puuttua asiaan? Miten voisin sen tehdä?
Huoli-ilmoitus, ilmoitus iäkkään henkilön palveluntarpeesta
(ns. vanhuspalvelulaki 25 §), tunnetaan huonosti. Tuoreen selvityksen mukaan
huoli-ilmoitusten määrissä on lisäksi suuria alueellisia eroja (Yle 17.7.2019).
Lastensuojelun puolella lastensuojeluilmoitus on kansalaisille tutumpi.
Ilmoituksen voi tehdä kuka vaan, jolla on huoli vanhuksen
arjessa selviämisestä. Ilmoittaja voi olla omainen, naapuri, viranomainen tai
joku muu, joka ongelman havaitsee. Tavallisin ilmoittaja on viranomainen,
esimerkiksi hätäkeskus, apteekki tai isännöitsijä.
Ilmoituksen voi tehdä myös nimettömänä, ja yhteyttä voi
ottaa puhelimitse tai netin kautta. Ilmoituksen taustalla voi olla esimerkiksi
epäily vanhuksen muistin ongelmista, yksinäisyydestä, huonosta ravitsemuksesta,
lähisuhdeväkivallasta tai taloudellisesta hyväksikäytöstä. Ilmoituksen
tarkoituksena on, että vanhus saa elämäntilanteeseensa sopivaa ja tarkoituksenmukaista
apua, tukea ja hoitoa.
Usein ilmoittaja on jo aiemmin ehkä useaankin otteeseen varovaisesti
keskustellut ongelmallisesta asiasta tai tilanteesta vanhuksen kanssa. Hänelle
on ehkä suositeltu lääkärin pakeille menemistä, kotipalvelun hakemista,
aterioiden tilaamista. Jos ihminen kieltäytyy avun hakemisesta, ollaan
pattitilanteessa. Huoli-ilmoituksen toivotaan tuottavan asiaan ratkaisua.
Eräs ystäväni teki huoli-ilmoituksen läheisestä
eläkeläisestä, jonka on tuntenut yli 40 vuotta. Hän ei kuitenkaan ole
asianomaisen omainen. Hän soitti kunnan vanhuspalvelujen numeroon, kertoi
huolensa ja toivoi asiaan puuttumista. Hän soitti omalla nimellään, mutta
halusi, ettei häntä mainita ilmoituksentekijänä. Työntekijä oli kuunnellut
huolenaiheen ja sanonut kirjaavansa asian. Ystäväni oli häthätää ehtinyt ennen
puhelun päättämistä kysyä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Työntekijä oli sanonut,
että sosiaalityöntekijä soittaa vanhukselle ja kertoo, että hänestä on tehty
huoli-ilmoitus.
Ystäväni sanoi, että hänelle jäi asiasta lopulta vähän
höntti olo. Ilmoituksen tekoon oli ollut korkea kynnys, ja lopulta hän
miettimään, tekikö oikein vai väärin. Asian arvioimista vaikeuttaa se, että
koska hän ei ole omainen, hän ei viranomaisten vaitiolovelvollisuuden takia saa
koskaan tietää, otettiinko vanhukseen yhteyttä ja jos otettiin, mitä sitten
tapahtui. Vanhus ei ainakaan ole mistään yhteydenotosta kertonut. Hänen
elämäntilanteessaan tapahtui kohentumista, mutta se johtui kyllä täysin muista
syistä.
Toisen ihmisen asioihin on hankala puuttua. Mietitään,
kuuluuko asia minulle. Entä jos asianomainen suuttuu elämäänsä sekaantumisesta
ja laittaa välit ikuisiksi ajoiksi poikki?
Todellisuudessa suurin osa ihmisistä toivoo, että joku
puuttuisi asiaan, jos en itse osaa tai ymmärrä hakea apua. Kaikilla ihmisillä
tulisi olla joku, joka aidosti ja oikeasti välittää.
Kirjoittaja: Arja Jämsén
Kuva: Arja Jämsén
No comments:
Post a Comment