Taas joku lähtee eläkkeelle

- - - Kesälukemiseksi aiemmin 7.7.2019 sanomalehti Karjalaisessa julkaistu kirjoitukseni Ikäystävällisyys-kolumnisarjan alkajaisiksi. 

Laulua, kukkia ja täytekakkua. Juhlapuheissa kiitellään vuosikymmenten ahkerasta uurastamisesta. Kiireiset työtoverit kiitävät kohta takaisin hommiinsa, ja tuore eläkeläinen lähtee kukkapuskineen suuntaamaan kohti tuntematonta. Kanssatovereita riittää, sillä viime vuonna työeläkkeelle siirtyi vajaat 70 000 henkilöä. 

Eläkeläiskahveilla uutta eläkeläistä kehotetaan usein lepäämään tiukkojen työvuosien jälkeen. Mutta mitä eläkeläiset todellisuudessa tekevät? Makaavat sohvalla ja käyttävät kalliita terveyspalveluita? Vai hoitavat lapsenlapsia, vanhuksia ja naapureita ja touhuavat muuta yhteiskunnallisesti hyödyllistä? 

Väestön ikääntymistä tarkastellaan usein kahdesta vastakkaisesta näkökulmasta. Toisaalta ikääntyminen nähdään sosiaalisena ja taloudellisena uhkana ja toisaalta ihmiskunnan myönteisenä kehityksenä ja voimavarana. 

Ongelmakeskeisessä ajattelussa ikäihmiset ovat kasvava joukko talouskasvun jarruja, passiivisia hoivan ja hoidon tarvitsijoita. Voimavarakeskeisessä ajattelussa ikäihmisillä nähdään olevan osaamista ja kykyjä, voimia ja halua toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. 

Ikäystävällinen yhteiskunta tukee hyvää ikääntymistä, jota kuvataan aktiiviseksi ikääntymiseksi. Silloin korostetaan ikäihmisten yksilöllisyyttä, osaamista ja voimavaroja eikä ikäihmisiä niputeta yhdeksi harmaaksi ongelmakimpuksi. Samoin sen sijaan että ikääntyvän elämä nähtäisiin päätoimisena lepäämisenä, ikäihmisille halutaan löytää uusia osallistumisen mahdollisuuksia ja tekemisen paikkoja. 

Ikäystävällisessä yhteiskunnassa ei ensisijaisesti keskitytä pulmiin, kustannuksiin ja rasitukseen, joita ihmiset ikääntymisellään ”aiheuttavat”. Sen sijaan tarkastelu kohdistuu yhteiskunnan ja yhteisöjen ikäystävällisyyteen. Yleisellä tasolla sillä tarkoitetaan halua kehittää yhteiskuntaa siten, että se olisi ystävällinen ikääntyneille. Ikäystävällinen yhteiskunta nojaa ikämyönteiseen pohjavireeseen, ymmärrykseen ja asenteeseen, jonka mukaan ikäihmiset nähdään aitona voimavarana ja merkityksellisinä toimijoina. 

Ikäystävällinen yhteiskunta on hyvä kaikenikäisille ja kohtelee arvostavasti kaikkia, iästä riippumatta. Ikäystävällisyys näkyy kaikissa yhteiskunnan poliitikoissa, palveluissa ja rakenteissa, jotka tukevat ikääntyviä aktiiviseen ikääntymiseen ja hyvään elämään. Ikäystävällisen ajattelun ratkaisut ja keinot vaihtelevat. Ne voivat olla sekä laajoja strategisia linjauksia että konkreettisia tekoja.

Maailman terveysjärjestö WHO on työstänyt ikäystävällisen yhteiskunnan kriteerejä. Ikäystävällisten kaupunkien kansainväliseen verkostoon on Suomesta liittynyt muun muassa Kuopio. Myös Pohjois-Karjalassa on tehty paljon ikäosaamisen ja ikäystävällisyyden kehittämiseksi. Osaamista on, työkaluja on, yhteistä työtä vielä tarvitaan.

Kirjoittaja: Arja Jämsén