Käteisellä, kiitos

 Jostakin syystä setelit kukkarossa luovat turvallisuutta. Tyhjän kukkaron kanssa olo on kuin puuttuisi joku vaate.  Rahaa pitää olla ”kaiken varalta” näin korttiaikanakin.

Pankit ovat rajoittaneet käteisvaran nostoja vain tiettyihin päiviin. Pankin mukaan rahannostoja supistettiin pienen kysynnän vuoksi ja pankille aiheutuvien kulujen takia. (Kaleva 21.3.2019). Muutos etenee monella rintamalla. Pankin konttoreita lopetetaan tai suljetaan niin, että henkilökohtainen asiointi on mahdollista vain ennalta sovitusti. Samaan aikaan kaiken asioinnin halutaan muuttuvan sähköiseksi.

Pienellä muutaman tuhannen asukkaan kotipaikkakunnalla oli aikoinaan viisi pankkia, ja kaikille riitti asiakkaita. Nyt on enää yks pankki ja aprikoin, miten kauan näkyy vielä katolla pankkitunnus.

VR ilmoitti lopettavansa junalippujen käteismyynnin kaukojunissa. Lähijunissa se oli lopetettu jo 2017.  (Maaseudun tulevaisuus 11.8.2019). Lehden mukaan Suomessa on satoja tuhansia eläkeläisiä, jotka hoitavat maksun käteisellä. Lipun voi ostaa junassa maksukortilla. Käteismyynti on vähentynyt niin pieneksi, ettei se enää kata käsittelykustannuksia.

Näiden uutisten jälkeen tein inventaarion omasta rahakäyttäytymisestä. Totta on, että vilauttelen pankkikorttia entistä tiuhemmin. Varsinkin lähimaksu mahdollistaa helpon ja nopean maksaminen. Pankkikortilla maksusta jää aina dokumentti. Ei tarvitse miettiä muistinko hoitaa. Vaarana runsaalle pankkokortin käytölle on, että oman rahatilanteen kokonaisymmärrys hämärtyy.

Pienessä kesäteatterissa kävi vain käteinen maksu. Lippuja tilattaessa he kohteliaasti informoivat asiasta. Lippujonossa lipun myyjä sai kuulla monenlaisia kommentteja. Miten voi olla niin, ettei teillä olen ajanmukaisia vehkeitä.

Käteismyynnin lopettaminen haittaa erityisesti eläkeläisiä, joilla ei ole verkkoyhteyttä, pankkikorttia eikä R-kioskia lähellä. Tilastojen mukaan Suomessa vielä satoja tuhansia eläkeläisiä, joilla ei ole internet-yhteyttä.

Digitalisoituminen on olennainen osa tätä päivää ja sen kanssa pitää elää. Eläkeläisenkin pitää yrittää pysyä pinnalla. Muutoksen tahti hirvittää ja kysymys onkin, miten yhteiskunnan vanhimmat otetaan huomioon. Puhutaan paljon nuorten syrjäytymisestä, mutta iso osa väestöä tulee syrjäytymään digitalisaation nopean kehityksen myötä.

Joskus kysyttiin, onko maallamme malttia vaurastua. Nyt voidaan kysyä, onko muutoksen tahtia malttia hidastaa, että kaikki pysyvät kyydissä. Ainakin voisi toivoa, että rinnakkaisjärjestelmiä pidettäisiin yllä niin kaunan, kun on ikäihmisiä, joilla on puutteelliset valmiudet käyttää uusia vempaimia. Tämä ei tarkoita sitä, että pitää palata pankkikirja-aikaan.

On helppo sanoa, että eläkeläiset elävät vanhaa aikaa, pankkikorttikin on ollut käytössä vuosikymmeniä. Ei myöskään ole uudistumishalusta kyse. Digimaailma ei vaan ole tavoittanut kaikkia. Maksutapahtuma on aina myös kohtaaminen.  On se vaan mukava tunne, kun maksaa kahvikupin käteisellä ja saa käteensä vaihtorahan. Konkreettisesti tietää, miten paljon kahvi ja pulla maksoivat.

Kirjoittaja: Tuija Nummela

Kuva: Tuija Nummela