Eläkeläisen osallisuus on monimuotoista

Näinä turvavälien ja sosiaalisen eristäytymisen aikoina huomaan ilahtuvani pienistä asioista, joihin en ehkä aikaisemmin kiinnittänyt sen ihmeempää huomiota. Pieni keskustelu kaupan kassalla, vastaantulevan lenkkeilijän hymy, puhumattakaan ystävän puhelinsoitosta. Se tuo tunteen siitä, että en ole näkymätön, minut on huomattu, minua kuunnellaan.

Samaan aihepiiriin törmäsin Elämänote-hankkeessa. Harvoin ihminen jostain hankkeesta varsinaisesti riemastuu, tällä kertaa kuitenkin innostuin kolmestakin syystä. Ensinnäkin hankkeen osallisuustutkimus tarttuu ikäihmisten näkymättömyyteen ja osattomuuteen yhteiskunnassa. Asia on tärkeä muun muassa koska osallisuudella on havaittu olevan selvä yhteys terveyteen ja mielen hyvinvointiin. Se on myös ihmisen inhimillinen tarve ja oikeus.

Toinen syy kiinnostukseeni on, että tällä kertaa asiaa kysyttiin tismalleen oikealta taholta eli suoraan ikäihmisiltä itseltään. Ja kolmanneksi ikäihmiset toimivat tässä hankkeessa myös kanssatutkijoina ja vertaishaastattelijoina. Kun haastattelija ja haastateltava ovat suurin piirtein samanikäisiä ja asuvat samalla alueella, syntyy haastattelutilanteessa todennäköisesti helpommin yhteisymmärrys ja yhteisyyden tunne. Puhutaan samoista tutuista asioista samalla kielellä.

Osallisuus on monimuotoinen ja monimutkainen käsite, joka sisältää niin aineellisia kuin aineettomiakin tekijöitä. Osallisuutta avattiin arkisen ruohonjuuren tasolta keskustelemalla käytännönläheisesti muun muassa siitä, millaista arki on, entä perhe ja naapurusto, millaisia harrastuksia on, mitä kaipaa ja mistä ei luopuisi koskaan. Tärkeä keskustelun aihe oli myös, saako apua tarvittaessa ja miltä tulevaisuus näyttää.  Myöhemmin puhuttiin yhteisyyden tunteista ja vaikuttamismahdollisuuksista.

Elämänote-tutkimuksessa selvitellään, mistä kaikista, usein pienistä, asioista ikäihmisten osallisuus ja elämän merkityksellisyys rakentuvat, mikä osallisuutta estää ja miten sitä voisi edesauttaa ja tukea.

Alustavien tulosten perusteella toimivat ja esteettömät arjen lähiympäristöt nousevat esille tärkeinä osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien kivijalkoina. Ikäystävälliset asuinympäristöt ja liikkumismahdollisuudet mahdollistavat kulkemisen ja osallistumisen. Palvelujen saavutettavuus on yhä tärkeämpi tavoite digitalisoituvissa ja monimutkaistuvissa järjestelmissä.

Ikäihmisiä ei vieläkään nähdä kaikissa tilanteissa voimavarana ja vahvuutena. Eräässä tutkimushaastattelussa liikuntarajoitteinen haastateltava kertoi surullisen kokemuksen, miten hän osallistui useisiin vapaaehtoisten rekrytointitilaisuuksiin.”... Mut ykskää ei oo napannu. Kukaan ei oo minua tarvinnu. Et se on semmonen, joka pitäis kääntää vähän näiden rekrytoijienkin ajatusmaailmaa, että vaikka sillä ihmisellä itsellä olis joku tämmöinen… Hidaste tai rasite… Niin voi sillä kuitenkin olla paljon muita asioita, mitä se vois tehdä.”

Ja tämähän ei ole kaikki vielä tässä, vaan Elämänotteen työ jatkuu. Jäädään odottamaan, millaisia uusia tapoja tukea ikäihmisten osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia onkaan tulossa. Ja millaisia etsivän ja löytävän vanhustyön mahdollisuuksia esimerkiksi järjestöt lähitulevaisuudessa löytävät.

Lähteet:

Hoppania, H.-K. & Vilkko, A. 2020. ”Jos mä sit kerran tulen”. Elämänote-ohjelman osallisuustutkimuksen tuloksia, osa 1/2. Ikäinstituutti. On myös verkkojulkaisuna.

Pulkkinen, M. 2019. Iäkkäiden osallisuus. Terveys, asuminen, yhteisöllisyys – kirjallisuuskatsaus. Ikäinstituutti. On myös verkkojulkaisuna.  

Elämänote-ohjelma on Ikäinstituutin ja Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry:n laaja hankekokonaisuus, jota STEA tukee Veikkauksen varoin.

Kirjoittaja: Arja Jämsén

Kuva: Arja Jämsén