Illatsut menevät muistipelin peluuksi

Kyllä sinä sen kaverin muistat. Se on se, se, se, mikä se nyt oli. – Näin kulkee keskustelu illanvietossa ystävien kanssa. Kun on tunnettu reilut neljäkymmentä vuotta, on paljon yhteisiä tuttuja. Muistellaan heitä ja kerrotaan kuulumisia. Kuka on vanhentunut, kuka taas hämmästyttävän pirteä, kuka sairastunut tai jopa kuollut.

Mutta kun ei muista vanhojen tuttujen ihmisten nimiä! Ystävätapaamiset alkavat muistuttaa Alias-lautapeliä ilman lautaa ja sanakortteja. Aliaksessa pelaajat selittävät vuorotellen sanakortin sanaa ja toinen yrittää selityksen perusteella arvata, mistä on kyse.

Illanvietossa porukalle kuvataan, millainen tämä puheena oleva yhteinen tuttu oli opiskeluaikana, miltä näytti, kenen kanssa seurusteli, mihin meni töihin. Mutta kun en muista nimeä. Tai muistan vähän sinnepäin. Ei Selin, ei Helin vaan... Lopulta oikea nimi pompsahtaa mieleen, usein hetken päästä, joskus vasta seuraavana aamuna.  

Muistelu on ihan parasta ajanvietettä ja aivojumppaa. Muistellaan yhdessä elämää ja elämänkulkua. Mistä tultiin, missä oltiin ja minne elämä on meitä itse kutakin kuljettanut. Mitäpä silloin muutamista unohtuneista nimistä!

Muisti ja muistaminen kuitenkin puhuttavat, kun ikää kertyy. Unohtamisille ja silmälasien etsiskelylle naureskellaan. Hiljaa mielessään moni tosin ajattelee, että kunpa vain pää pysyisi kunnossa.

Muistisairaudet liippaavat läheltä useimpia suomalaisia. Kokemusta ja tuntumaa muistisairauksiin karttuu omaisten ja tuttavien kautta. Se on niin tuttu juttu, että muistisairauden voidaankin sanoa olevan kaikkien asia. Karkea muistisääntö on, että yli 65-vuotiaista joka kolmas kokee muistipulmia. Heistä joka kolmanneksella voidaan osoittaa olevan muutoksia ja heistä kolmanneksella on etenevä muistisairaus.

Muistisairaus ei ole vain vanhojen sairaus. Työikäisenä muistisairauteen sairastuneita on Pohjois-Karjalassa arviolta 200–300. Mitä aikaisemmin sairaus todetaan, sitä enemmän on mahdollisuuksia vahvistaa hyvää elämää sairaudesta huolimatta. Erityisesti nuorempien ihmisten kohdalla saattaa olla pulmia sairauden tunnistamisessa. Oikean diagnoosin teko saattaa kestää, kun asiaa selvitellään usein monen ammattilaisen, itse sairastuneen ja hänen läheisensä yhteistyönä. Odottavan aika on pitkä, mutta kukaan ei saisi jäädä odotushuoneeseen istuskelemaan ja odottelemaan tilanteen huononemista.

Jos omat tai läheisen muistiasiat huolestuttavat, kannattaa rohkeasti ottaa yhteyttä Siun soten muistihoitajaan ja Pohjois-Karjalan Muisti ry:n asiantuntijoihin. Huolenkerä lähtee purkautumaan, ja apua ja vertaistukea löytyy.

Muistisairauden kanssakin voi elää pitkään hyvää ja omannäköistä elämää. Eikä ilo katoa mihinkään muistisairaan ihmisen arjesta. Katselimme kerran äitini kanssa lintuja, ja kysyin, onko tuo varis vai harakka. Muistisairautta sairastanut äitini vastasi salamanopeasti, että se on varakka. Ja nauroi päälle. 

Kirjoitus on aikaisemmin julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 30.10.2020.

Teksti: Arja Jämsén

Kuva: Arja Jämsén