Maskikeittoa ja joulun odotusta

Eläkeläisen arki soljuu hiljalleen kohti joulua ja vuodenvaihdetta. Maskikeittoa hämmennellessä on aikaa miettiä tätä kummallista vuotta. Ensin hirvitti. Mitä on tulossa, sairastunko tai sairastuuko joku läheinen, kuka käskee ja mitä, kuka tottelee, kuka ei?

Sitten alkoi sopeutumisen vaihe ja ns. uusi normaali. Etätyöt, etäopiskelu, karanteeni tai eristys kotona tai laitoksessa. Elämä alkoi mitenkuten sujua, kunnes toinen ja kolmas aalto hyökyivät päällemme. Kaikki alkoi alusta, olimme ehkä kuitenkin hieman paremmin varustautuneita.  

Olemme kaikki yhdessä ja samassa koronaveneessä, mutta konkreettiset elämänolomme ja henkiset eväämme vaihtelevat. Emme ole koronan edessä tasa-arvoisia. Korona-aikojen pitkäkestoisia vaikutuksia ei kukaan tiedä.

Osa meistä työskentelee aloilla, joissa etätyöt eivät ole mahdollisia. Esimerkiksi kaupassa, sairaalassa, liikenteessä, päiväkodissa, joissa ollaan liki kanssaihmisiä. Nämä ihmiset pitävät yhteiskunnan pyöriä pyörimässä eikä heillä ole valinnanvaraa. Matkailussa ja ravintola-alalla on paljon ihmisiä, jotka ovat menettäneet työnsä ja toimeentulonsa.  

Todennäköisesti seuraukset jakaantuvat. Osalla seuraukset eivät ehkä ole dramaattisia. Elämä jatkuu ensijärkytyksen jälkeen suhtkoht normaalina. Osa saattaa voida jopa entistä paremmin, löytää uusia elämän merkityksiä ja syvyyksiä. Osa taas on voinut ennenkin huonosti ja nyt vielä huonommin. Heikko taloudellinen toimeentulo muuttuu entistä surkeammaksi. Mielenterveys ja ihmissuhteet kärsivät. Jo tällä hetkellä lähisuhdeväkivallan on todettu lisääntyneen.    

Hanna Ylöstalo Turun yliopistosta on osa tutkijaryhmää, jonka valtioneuvoston kanslia on kutsunut kokoamaan päättäjien avuksi tietoa koronan vaikutuksista. Ylöstalo selvittää koronan vaikutusta eriarvoistumiseen. Hän kuvaa syksyn tunnelmiaan twitterissä 9.12.2020: ”Olen kerännyt koko syksyn ajan tutkimustietoa koronan vaikutuksista eriarvoistumiseen. Siksi nää korona-aikaa romantisoivat keskiluokkaiset vuodatukset saa mut raivon partaalle. Pysähtyminen, jooga, mökkeily, käsityöt ja se helvetin hapanjuurileipä, aahh!”

Niinpä. Tänä vuonna on toistettu sanoja resilienssi ja yhteisöllisyys. Resilienssin voisi rinnastaa tuttuun suomalaiseen sisuun. Se on joustavuutta muuttuvissa tilanteissa, kykyä sopeutua stressaaviin ja yllättäviin muutoksiin. Sitä tarvitaan, mutta elämänkorttimme ovat erilaisia. Toisilla on huonommat ja ruttuisemmat kortit kuin toisilla.

Yhteisöllisyys on keskinäistä luottamusta, yhteenkuuluvuutta, vuorovaikutusta ja osallisuutta. Tarvitsemme luottamusta siihen, että vaikeissa tilanteissa saamme apua ja tukea. Me olemme yhdessä ja samassa veneessä eikä ketään jätetä rannalle oman onnensa nojaan eikä heitetä yli laidan.

Joulun kirjavinkiksi sopinee Rutger Bregmanin Hyvän historia. Olen tyytyväinen, että olen kirjaston varauslistalla vasta nro 55. Se tarkoittaa, että hyvän historia ja tulevaisuus kiinnostavat.

 

Teksti: Arja Jämsén

Kuva: Arja Jämsén