Arja Jämsén
Merete Mazzarella on pohjoismaisen kirjallisuuden professori emerita, joka on oman tieteenalansa ohessa julkaissut paljon esseekirjallisuutta ja muun muassa muistellut värikästä, kansainvälistä lapsuuttaan. Ikääntyminen kulkee usein hänen kirjojensa punaisena lankana.
”Syksystä syksyyn” kertoo ajasta, jolloin pandemia kuritti arkea ja muutti kaiken. Kirja on päiväkirjamainen kuvaus eläkeläispariskunnan elämästä ja kattaa puoli vuotta ennen koronapandemiaa ja puoli vuotta pandemian jälkeen.
Minäkö vanhus, mitä ihmettä
Ensimmäinen puoliaika kuvaa aktiivisten akateemisten eläkeläisten, emeritan ja emerituksen, elämää. Heidän arjestaan saa jopa hektisen vaikutelman. Elämä kuljettaa Helsingistä Reykjavikiin, Lontoosta Tukholmaan ja Brisbaneen. Sukua, ystäviä ja kollegoita asuu ympäri maailmaa. Päivät täyttyvät kirjoittamisesta ja lukemisesta, luennoimisesta, tapaamisista ja keskusteluista.
Mazzarella lähestyy 75-vuotissyntymäpäiväänsä, ja hänen miehensä on muutaman vuoden vanhempi. Ikä ei tunnu painavan, vaikka lisääntyvä kankeus ja hitaus harmittavatkin. Elämä on rikasta ja nautinnollista. Kunnes korona iskee kirjan puolessa välissä.
Kaikki pysähtyy, matkat peruuntuvat, jopa suunnitellut 75-vuotisjuhlat Canterburyssa menevät myttyyn. Eniten tajuntaan ehkä kuitenkin iskee se, miten yli 70-vuotiaat nousivat koronan hoidon keskiöön. Moni yli 70-vuotias loukkaantui tavasta, jolla heistä puhuttiin ja miten heitä puhuteltiin. Heitä kehoteltiin ja suositeltiin eristäytymään ja pitämään etäisyyttä.
Näin kävi myös Mazzarellalle. Suuri ihmetys valtasi pariskunnan, kun he avasivat Helsinki Missiolta tulleen kirjeen. He olettivat, että heitä pyydettiin auttamaan yksinäisiä vanhuksia. Viesti oli kuitenkin toisinpäin: kirjeessä kysyttiin, tarvitsevatko he itse apua. Korona-aika tuottaa akateemiselle pariskunnalle kaikesta ahdistuksesta huolimatta monia oivalluksia. Esimerkiksi kiitollisuuden toisistaan, terveydestä ja omasta hyväosaisuudestaan.
Sosiaalisen hyvinvoinnin merkitys
Nyt puolentoista vuoden pandemian jälkeen osa kirjan sisällöstä ja pohdinnoista tuntuu jo vanhentuneelta, onneksi! Kirjaa rasittavat tv- ja lehtiuutisten referointi ja ”mustapukuisen hallituksen” toistuvien tiedotustilaisuuksien kuvailu. Sen sijaan huomiot ikäihmisiin koronan alkuvaiheessa kohdistetuista velvoituksista ovat tärkeitä. Mazzarella kirjoittaa, että ”… meille on osoitettu hyväntahtoisuutta, mutta se on hyväntahtoisuutta niille, jotka eivät ymmärrä omaa parastaan.” Se on paternalistista, hän jatkaa.
Koronaohjeistusten ikärajojen taustalla voidaan lisäksi ajatella häilyvän sitkeä ajatus ikäihmisistä yhtenäisenä ryhmänä. Mutta - miten olisi pitänyt toimia, mitä vaihtoehtoisia ja ehkä parempia toimintatapoja olisi ollut käytettävissä? Olisimmeko voineet ottaa terveydellisten näkökulmien ohella vahvemmin huomioon eristäytymisen vaikutukset sosiaaliseen hyvinvointiin? Tässä riittää puntaroitavaa, sillä kuka tietää, ettei jotain vastaa tapahtuisi tulevaisuudessakin.
Kirjoittaja: Arja Jämsén
Kirjoitus on julkaistu aiemmin ikäosaamisen verkkojulkaisussa IkäNYT! 2/2021. Löytyy: https//ikanyt.karelia.fi
Kirja: Merete Mazzarella: Syksystä syksyyn. Tammi. 2021.
No comments:
Post a Comment