Arja Jämsén
Silja Keräsen syrjää pohtiva teos osuu kiinnostavalla tavalla suomalaiseen monipaikkaisuuskeskusteluun. Kirjoittaja on diplomi-insinööri ja kainuulainen paluumuuttaja, joka on asunut useissa eri kaupungeissa Suomessa, mutta myös ulkomailla Singaporessa. Hän toimii Kainuussa tätä nykyä myös vihreänä poliitikkona, ja kirjan pohdinnat nousevat kaikista näistä eväist
Syrjän käsite on meille tuttu. Joku alue tai paikkakunta on syrjässä, ja koko Suomi tuntuu välillä olevan syrjässä. Myös ihminen joutuu syrjään, syrjäytyy tai hänet syrjäytetään.
Kielitoimiston sanakirjan mukaan ”syrjä” tarkoittaa ”litteä(hkö)n esineen tai muodostuman (pitkää ja) kapeaa sivua tai reunaa”. Kun ihminen istuu syrjässä, hän on samaisen Kielitoimiston sanakirjan mukaan ”sivussa, erillään, poissa”.
Syrjään tuntuu näin ollen väistämättä liittyvän kielteisiä mielleyhtymiä. Aluepoliittisesti ajatellen syrjä yhdistyy toivottomiin alueisiin, jotta kuvaavat työttömyys, väestökato, sairastavuus ja ikääntyvä väestö. Syrjälle onkin luotu erilaisia kiertoilmauksia, joiden tarkoitus on tuoda vaihtoehtoisia, myönteisempiä mielikuvia ja parempaa tulevaisuutta. Puhutaan muun muassa harvaan tai väljästi asutusta alueesta.
Rakenteeltaan Keräsen kirja on kerronnallinen. Siinä kuvataan Keräsen sekä hänen isänsä opintietä ja muuttohistoriaa, kerrotaan tarinoita ja sattumuksia sekä haastatellaan tutkijoita, virkamiehiä ja muita asiantuntijoita. Taustalla kulkevat suomalaisen hyvinvointivaltion ja aluepolitiikan historia ja kehitysvaiheet sekä niitä kuvaava tilastotieto.
Ajankohtaista antia ovat pohdinnat älykkäästi sopeutuvista alueista ja kutistuvista palveluverkoista, joita kuvaamaan nousevat vaikkapa matkasynnytykset. Valoa tunnelinpäähän tuovat monipaikkaisuus, etätyö ja vihersiirtymä, joita kaikkia koronapandemia on ainakin puheissa siivittänyt.
Kirjan tavoitteena pöllyttää syrjän käsitettä ja sävyttää sitä myönteisemmäksi. Jospa syrjää ei jatkossa kuvattaisikaan kilometreinä ja etäisyyksinä jostain jonnekin. Jospa syrjää kannattaisikin ajatella vain pään sisäisenä ajatusmallina, jota on tarpeen tarkastella välillä hyvinkin kriittisesti.
Loppuun hauska tarina on mahdollisesta onnesta ja kajaanilaisesta ruuhkasta. Kirjoittaja on luvannut näyttää päiväkoti-ikäisille lapsilleen, mikä on ruuhka. Voi, itku, he myöhästyvät aamulla lähdössä 15 minuuttia, ja ruuhka jää näkemättä!
Kirjoittaja: Arja Jämsén
Kirjoitus on julkaistu aiemmin IkäNYT!-verkkojulkaisussa 2/2021. Löytyy: https://ikanyt.karelia.fi
Kuva: Arja Jämsén
Kirja: Silja Keränen: Missä syrjä sijaitsee? Kun kaupunki ei ole kaikki. Kirjapaja. 2021.
No comments:
Post a Comment