Soutu unelman toteuttajana

Olin 1970-luvulla kesätöissä Sulkavalla ja ystäväni sai minut houkuteltua kilpasoutuun. Sousimme yhdessä kolme kertaa, mutta sitten elämän ruuhkavuodet veivät eri teille. Ystäväni on ollut uskollinen soutaja; 39 mitalia ja läjä arvonimiä.

Olemme myös ikätovereita ja täytämme tänä vuonna pyöreitä vuosia. Ystäväni ehdotti, että juhlavuoden ja hänen 40:n soutukertansa kunniaksi voisimme soutaa yhdessä retkisoudun. Unelmana oli päättää soutu-ura niin, että ympyrä sulkeutuu arvokkaasti. Kun olen enemmän innokas kuin älykäs, ilmoittauduin empimättä mukaan, huolimatta että ikä, kunto ja ulkoinen status eivät ole 1970-luvun tasolla.  Päätös oli tehty ja siitä pidettiin kiinni.  

Peränpitäjäksi saimme ystäväni siskon, kokeneen soutajan ja viisaan ihmisen. Eläkeläisten tapaan elämme uusia ruuhkavuosia. Soutuviikonlopulle oli varattuna monenlaista ohjelmaa; sukujuhlia, lastenlasten hoitoa ja mökkikiireitä. Siispä päätimme, että suoritamme tuon kahden päivän retkisoudun yhdessä päivässä, teemalla ei kiirettä ja nautiskellen!

Saimme ystäväni siskon perheen omistaman kauniin ja kevyen veneen, joka oli kuin lupaus unelman toteuttamiseen. Matka alkoi kauniissa säässä, kaikki oli kohdallaan. Soutelun lomassa maiseminen innoittamina puhuttiin suomalaisesta mökkikulttuurista ja sen muuttumisesta ja avohakkuista. Totta kai matkan aikana jaettiin myös vaivat, kolotukset, ikääntyminen, lasten ja heidän perheensä kuulumiset ja maailman meno tietysti.

Ruokapaikalla tankattiin, kun muut asettuivat leirielämään, meidän nokka osoitti kohti Sulkavan kirkonkylää. Kesäpäivä muuttui hetkessä. Taivas musteni, ja Saimaan aallot löivät vaahtopäinä rantaan. Onneksi ikä antaa jotakin suojaa yltiöpäistä hulluutta vastaan. Perähenkilö käänsi oitis suunnan kohti saaren suojaan, jossa ihmettelimme luonnon voimia. Seuraamme ilmestyi tyhjästä kaksi koiraa, joille löytyi kyllä myöhemmin emäntäkin.

Ilta koitti ja poiju ilmoitti, että matkaa jäljellä 30 kilometriä. Myräkän jälkeen kaikki oli kuin kuvakirjasta, Lepistön selällä vieno myötätuuli, lämpö ja ilta-aurinko hellivät. Kunnes kirkonkylän suunnalta tuleva musta pilvi sekoitti suunnitelmat. Vesisateessa mitattiin kunto ja kestävyys. Menetelmänä jaksaa oli huumori. On myönnettävä, että loppumatkasta mielikuva huurteisesta oluesta saunan jälkeen ei enää toiminut.  Viimeisillä kilometreillä ei juuri juttu lentänyt. Lopussa kiitos seisoi, kun Alinanniemessä olivat huoltojoukot vastassa uupunutta mutta onnellista kolmikkoa. Oli voittajaolo. Sauna pehmitti viimeisetkin matkan vaivat.

Mitä jäi käteen? Tyytyväisyys, että sai olla mukana toteuttamassa yhteistä unelmaa.  Itsensä ylittämisen kokemus oli, kuin laittaisi rahaa pankkiin. Näissä karkeloissa mitataan myös ystävyyttä. Turhien tuttavien kanssa ei lähdettäsi päiväristeilylle Partalansaaren ympäri.

Kirjoittaja: Tuija Nummela

Kuvat: Nuoruuden soutupari, matkamme määrä Partalansaari ja senioreiden vene numerolla 100 

Kirjoitus on julkaistu Sulkava-lehdessä 20.7.2022