Arja Jämsén
Ministeri Saarikko sohaisi joku aika sitten muurahaispesään ehdottaessaan verouudistusta, jolla houkuteltaisiin eläkeikäisiä jatkamaan työelämässä tai palaamaan eläkkeeltä takaisin töihin. Porkkanana olisi yli 60-vuotiaiden työtulovähennyksen asteeittainen korotus.
Ehdotuksen takana on yhä paheneva työvoimapula alalla kuin alalla. Uudistuksen eduiksi on laskeskeltu myös eläkemenojen alentumista. Lisäksi eläkeläiset laittaisivat lisätulonsa kulutukseen ja vahvistaisivat siten markkinoiden pyörimistä.
Seurasin ehdotuksen kommentointia. Kaiken tietävä somekansa buuasi ehdotuksen maan rakoon. Someseurantani ei ollut tieteellisesti pätevä eikä kattava, mutta selkeät linjaukset löysin.
Ensinnäkin oli vahva näkemys siitä, että kyllä eläkeläinen on jo osuutensa työelämässä tehnyt ja piste. Myös huoli työttömistä ja nuorista oli perustelu, jolla eläkeläisten työhön osallistumista vastustettiin. ”Kyllä nuoret ja työttömät pitää saada työnsyrjään ennen eläkeläisiä.”
Yleisesti arvellaan, ettei eläkeläisillä ole enää työhalujakaan. Eikä toisekseen eläkeläinen muutenkaan enää pysty eikä kykene työhommiin. Paitsi ehkä erään somekirjoittajan mukaan ”kevyttä työtä tehneet opettajat ja muut töissä lepäämässä käyneet”. Heillä saattaisi riittäisi virtaa vielä eläkeiässäkin.
Nyt seuraa puolustuksen puheenvuoro. Olen ymmärtänyt, että eläkeläisten innostamisessa työelämään ei ole kyse pakosta. Ainakaan toistaiseksi. Kyse olisi niistä eläkeikäisistä, joilla olisi halua ja mahdollisuuksia jatkaa työelämässä. Heille kannattaisikin tarjota ruusuja tai paremminkin porkkanoita hopeamaljassa.
Toki tulevaisuudessa siirrytään eläkkeelle myöhemmin kuin tänä päivänä. Eläköitymisikä nousee omien lakiensa mukaisesti, kun eläkeikä on sidottu elinajan odotteeseen ja kullakin ikäluokalla on oma eläkeikänsä. Samalla kuitenkin arvioidaan, että tulevat eläkeläiset ovat terveempiä ja parempikuntoisia kuin me nykypolven eläkeläiset. Jää nähtäväksi.
Ennen kaikkea on hyvä muistaa, että meitä eläkeläisiä on moneen junaan. Minulla on omakohtaista kokemusta työssäkäynnistä eläkeläisenä. Olen kohdannut sekä kannustusta että ihmettelyä. Kysytään esimerkiksi, miksi kummassa jatkan työelämässä, eikö eläke riitä elantoon, vienkö työt nuoremmilta, eikö minulla ole elämää.
On minulla elämä. Se on omannäköiseni elämä, jossa koen vielä eläkeläisenäkin tekeväni tärkeää ja merkityksellistä työtä.
Julkaistu aiemmin sanomalehti Karjalaisessa 10.10.2022
Teksti: Arja Jämsén
Kuva: Arja Jämsén
No comments:
Post a Comment