Ikäihmiset ovat nousseet koronakriisin yhdeksi
keskustelunaiheeksi. Tavoitteena on suojella erityisesti yli 70-vuotiaita, sillä
heillä on nuoria suurempi riski sairastua ja saada taudista ankarampi,
sairaalahoitoa vaativa muoto.
Keskeisin suojelukeino on vahva suositus välttää
lähikontakteja ja pysyä kotona. Korona ei nimittäin ole ikäystävällinen virus.
Ja mitä osa ikäihmisistä tekee? Kulkee entiseen tapaan turuilla
ja toreilla, tapaa toisiaan ja pitää ohjeistuksia loukkaavina ja syrjivinä.
Koronakriisin alkupäivinä osa mediasta meni mukaan tähän
keskusteluun nostamalla esiin ohjeista piittaamattomia ikäihmisiä ”rohkeina arjen
sankareina”. Oli juttua yli 80-vuotiaasta kauppiaasta, joka sitkeästi piti
puotiaan auki. Kerrottiin miehestä, joka kaikesta huolimatta livahteli tuon
tuosta kauppaan. Haastateltiin ihmisiä, jotka vahvistivat kulkevansa, missä
haluavat, ”tauti tulee, jos tulee”. Tai toisia, jotka luottivat siihen, että
”ei minuun mikään tauti ole ennenkään tarttunut”. Julkisessa keskustelussa
tuotiin vain vähän esille sitä mahdollisuutta, että kyse ei ole vain ”minusta”,
vaan myös kanssaihmisten sairastumisriskistä.
On vaikea ymmärtää näitä oman tiensä kulkijoita. Rohkeutta
toiminta ei osoita. Onko se vastuuttomuutta, ajattelemattomuutta vai mitä? Onneksi
myöhemmin media alkoi nostaa esille toisenlaisia äänenpainoja, kun esimerkiksi Aira
Samulin ja Lenita Airisto tylyttivät ohjeista piittaamattomia ikätovereitaan.
Ohjeet ja suositukset ovat selkeitä: vältetään
lähikontakteja mahdollisimman paljon, pestään käsiä, pysytään kokona. Ilman
ruokaa tai muuta apua kenenkään ei tarvitse jäädä. Mitä suurinta
ikäystävällisyyttä osoittavat lukemattomat yhdistykset, urheiluseurat ja
yksittäiset vapaaehtoiset, jotka tarjoavat apua muun muassa kauppa-asioissa. Nyt
on aika rohjeta pyytää apua ja ottaa sitä vastaan. Myös naapuriavun viriäminen
luo toivoa jopa uudenlaisesta yhteisvastuusta ja välittämisestä.
Koronakriisin yksi hyvä puoli saattaisi olla se, että kriisi
voisi antaa tärkeän potkun ikäteknologian käyttöönottoon arjessa. Meille tarjoutuu
oivallinen mahdollisuus harjoitella etäyhteyksiä ja tekniikan mahdollisuuksia.
Lapsenlapset ja isovanhemmat voivat entistä enemmän olla yhteyksissä videopuheluiden
välityksellä. Hoitolaitoksissa olevien vanhusten kanssa yhteydet toimivat
helposti kuvapuhelimilla. Erilaiset verkkolähetykset voivat korvata jumppa- tai
tanssitunnin, konsertin tai jumalanpalveluksen.
Nyt on uusien ideoiden ja
innovaatioiden aika ikäihmisten kuntoutukseen ja kotona asumisen tueksi. Samoin
yrityksillä on ehkä aikaa luoda uusia ikäystävällisiä palveluita ja tuotteita
muun muassa verkkokauppaan.
Kestetään korona-arjen hankaluudet, epävarmuudet ja
ikävyydet. Kyllä vielä koittaa aika, jolloin tapaamme, olemme lähekkäin ja
halaamme sydämemme pohjasta.
Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 26.3.2020.
Kirjoittaja: Arja Jämsén
Kuva: Arja Jämsén
No comments:
Post a Comment