Arja Jämsén
Sain ystävältä ihanan lahjan. Se on uusi sana: ikääntymisrauha. Sana oli minulle uusi. Joulurauha on tuttu juttu, ja sen alkuperä juontaa kauas keskiajalle. Tarkoituksena oli rauhoittaa joulunpyhät, ettei kansa intoudu riehumaan.
Naisrauha on myös keskiajan lakeja. Tarkoituksena oli kieltää naisiin kohdistuvia väkivallantekoja. Miten minusta tuntuu, että se taisi jäädä hyvästä tarkoituksesta huolimatta toteutumatta. Helmikuisena lukurauhan päivänä innostetaan ihmisiä keskittymään kirjan ääreen. Linnuille julistetaan keväällä pesimärauha.
Löysin sanahaulla ikääntymisrauhasta Internetissä kaksi osumaa. Toisessa ikääntymisrauha liitettiin ikäihmisten pahoinpitelyihin ja niiden ehkäisemiseen, ja toinen oli keskustelupalstalle kirjoitettu mystinen kommentti: ”Antakaa ihmiselle ikääntymisrauha luotettavien ajoneuvojen parissa”.
Ystäväni oli alkanut käyttää ikääntymisrauha-sanaa ärsyynnyttyään leimaavaan ikäpuheeseen ja siihen, että koko elämä näyttäytyy taisteluna ikääntymistä vastaan. Osta kallista, rypyt takuulla silottavaa anti-ageing voidetta ja jumppaa vatsamakkarat piiloon. Tämä on tuttua erityisesti naisille, mutta saattaa olla leviämässä myös miesten keskuuteen.
Laulaja Paula Vesala ottaa myös kantaa ikäpuheeseen ja syrjintään äskettäin julkaistussa kappaleessaan Uu mama. Hän kuvailee laulua, että se syntyi rakkaudesta kaikenlaisiin tyyppeihin, jotka elävät omaa elämäänsä juuri niin täyteläisesti kuin itse haluavat. Vesalan musiikkivideolla tanssivat ja ilakoivat kaikenikäiset, -kokoiset ja -näköiset naiset juuri sennäköisinä kuin ovat.
Ikääntymisrauhan lisäksi julistaisin mielelläni samaan koriin kuuluvan kehorauhan. Oppisin olemaan kommentoimatta kenenkään lihomista tai laihtumista tai ulkonäköä muutenkaan. Samalla lopettaisin myös oman ulkomuotona hiljaisen mollaamisen. Miltä tuntuisi, jos kehuisimme toisiamme ulkonäön sijasta vaikkapa sanomalla, näytätpä onnelliselta tai iloiselta. Tai jopas olet tehnyt kiinnostavia juttuja viime aikoina.
Iloitsen aina, kun ikääntyvää ihmistä ei arvioida, miten hyvännäköisenä, rypyttömänä tai timminä hän on säilynyt. Sen sijaan voisimme arvostaa ikäihmisen elämänkokemusta, viisautta ja rauhaa, jota hän ehkä luo ympärilleen.
Luotan tulevaisuuteen ja nuorisoon. Tulevien sukupolvien aivolokerot eivät ole enää niin ahtaat kuin meillä vanhemmilla. Kaavamaisia malleja ja ajattelutapoja voidaan reippaasti ravistella ja silloin syntyy ”uusia normaaleja”. Ymmärrämme ja hyväksymme, ettei ole yhtä oikeaa tapaa ikääntyä tai olla ”vanha”. Ihminen kehittyy läpi elämänsä.
On oikein tehdä asioita, mitkä tuntuvat itselle merkityksellisiltä. Iästä riippumatta. Jos tuntuu omalta jutulta syleillä omaa mummouttaan ja kuopsutella kasvimaata, niin se on hyvä. Tai jos haluaa pukeutua minimekkoon ja lähteä diskoilemaan, niin siitä vaan.
Teksti: Arja Jämsén
Kuva: Arja Jämsén
No comments:
Post a Comment