Tänä syksynä moni vanhempi ja nuorempikin ihminen lukee otsa
kurtussa pankin tiedotetta, joka ohjeistaa ”Lataa tunnuslukusovellus
mobiililaitteeseesi. Tai hanki tunnuslukulaite. Tunnuslukukortti on
toistaiseksi voimassa, mutta tullaan lopettamaan tämän vuoden aikana.”
Jassoo, elikkäs… Menee sormi suuhun ja tekee mieli kysyä
apua. Mutta kehen voit luottaa niin, että avaat hänelle pankkitilisi,
tunnuslukusovellukseksi, tietokoneesi ja kaikki salasanasi?
Miten erottaa ystävät huijareista? Valepoliisit, -hoitajat
ja muut huijanderit ovat jatkuvasti uutisissa. Juuri äskettäin parilta
vanhukselta vietiin pankkitililtä kymmeniä tuhansia. Todentuntuisia
huijausviestejä tulee sähköpostissa ja Facebookissa. Ovikelloa saattaa soittaa
poliisin uniformuun pukeutunut valepoliisi. Törkeintä innovatiivisuutta
edustavat ne, jotka ottavat huijaustensa kohteeksi lankapuhelimen omistajat.
Siitä joukosta löytynee heille otollista saalista.
Mistä ihminen saa apua hankalien pankki- ja raha-asioiden
hoitoon? Omaisilta? Kaikilla ei ole omaisia eikä läheisiä. Ystäviltä? Monet
heistä samassa tilanteessa, apua vailla. Pankilta? Tuskin. Vanhustyöntekijöiltä
tai sosiaalityöntekijöiltä? Liian kiire. Eläkeläisjärjestöiltä? Järjestöt ovat onneksi ottaneet vastuuta digi-valmennuksesta. Silti veikkaan, että
moni saattaa jäädä aika tavalla heitteille. Ja siinä piilee hyväksi käytön
vaara.
Kun ihminen huomaa tulleensa huijatuksi, hän voi tuntea
suurta häpeää ja yrittää viimeiseen asti salata sen muilta. Esille tulleet
huijausrikokset ovat vain jäävuoren huippu.
Klassisten huijausten ohella on myös toisenlaisia, monimutkaisia
muunnelmia ihmisen hyväksikäytöstä. Yksin asuvan eläkeläisrouvan Tuulikin
tarina on yksi niistä.
Tuulikin (nimi muutettu) naapuri kiinnitti huomiota, että
Tuulikki ei entiseen tapaan jäänyt juttusille, vaan kiirehti nopeasti ohi.
Kerran naapuri sitten pyysi Tuulikin kahville. Kahden kesken puhellessa juttu
alkoi purkautua.
Tuulikki oli pahemman kerran rahavaikeuksissa. Pari vuokraa
oli jäänyt jo maksamatta, samoin sähkölasku. Rahaa ei ollut ruokaankaan. Mitä
ihmettä oli tapahtunut? Oletko alkanut automaateilla pelaamaan, kysyi naapuri.
Ei mitään sellaista. Minulla on ystävä, sanoi Tuulikki. Juttu
meni niin, että suomea kirjoittava tuntematon kaveri oli lähettänyt Tuulikille Facebook-viestin
ja kaveripyynnön. Tuulikki oli innokkaana somettajana hyväksynyt pyynnön.
Yhteydenpito oli sitten jatkunut tiiviinä. Tuulikki kertoi, että kaveri lähetti
hänelle joka ilta ihania viestejä ja toivotti hyvää yötä.
Lisäksi hän pyysi Tuulikilta apua rahavaikeuksiinsa.
Tuulikki oli lähettänyt pieniä summia postitse ja kerran hän vei kirjekuoressa 1 000 euroa naapurikaupunkiin
sovitulle tapaamispaikalle. Kuoren nouti joku
toinen, en tiedä, kuka se oli, Tuulikki ihmetteli. Sitten olivatkin eläkeläisen
kaikki säästöt menneet.
Tomera naapuri varasi Tuulikille ajan sosiaalitoimistoon, ja
Tuulikki sai avustusta niin, ettei asunto mene alta eivätkä sähköt katkea.
Sosiaalityöntekijä auttoi Tuulikkia myös tekemään rikosilmoituksen. Se oli
kuitenkin Tuulikille vaikea pala. Toivon, ettei hän jää koskaan kiinni,
Tuulikki huokaisi. Hän oli niin ihana. Nyt ei kukaan toivota minulle hyvää
yötä.
Kirjoittaja: Arja Jämsén
Kuva: Poliisin ohje: Suojaa rahasi huijareilta
Kiitos hyvästä kirjoituksesta, Arja! Huomatuksi tulemisen vajaus on toisinaan niin suuri, että se vaimentaa hiljaiset hälytyskellot. Yksinäisellä ihmisellä ei välttämättä ole läheistä keneltä tarvittaessa neuvoa kysyisi.
ReplyDeleteHyvä, että huijauksista ja huijatuksi tulemisista puhutaan, se auttaa kysymään apua häpeästä huolimatta. Tiedotuksen lisääminen ja digitaitojen kehittäminen auttavat taistossa huijauksia vastaan.
Vinkkinä näiden digitaitojen kasvattamiseen on etsiä seniorsurf.fi-sivuston opastuspaikkakartalta omalta lähialueeltaan maksutonta digiopastusta. Tänä syksynä myös Työväen- ja Kansalaisopistot tarjoavat maksutonta opastusta digitaitojen kehittämiseen. (Teija / SeniorSurf-toiminta)
Hyvä tieto. Kiitos SeniorSurf!
ReplyDelete