Eläkeläinen ja pullon henki

Entiset nuoret ovat parhaillaan siirtymässä eläkkeelle. He ovat eläneet nuoruuttaan 60- ja 70-luvulla, jolloin rokki soi, ja yhteiskunta muuttui nopeasti. Maalta muutettiin kaupunkeihin, peltoja pantiin pakettiin, ja keskiolut vapautettiin. 

Tätä sukupolvea kutsutaan usein ”märäksi” sukupolveksi, sillä se on omaksunut alkoholin käyttötapansa noina nuoruutensa villeinä vuosina. Alkoholi on ehkä kulkenut elämässä mukana kaiken aikaa, vaikka useimmilla perhe ja työelämä ovat kuitenkin hyvällä tavalla hillinneet ja kohtuullistaneet alkoholin kulutusta. 

Terveydenhuollon asiantuntijat ovat nyt huolissaan näiden entisten nuorten eli yli 65-vuotiaiden alkoholin käytöstä. Se jatkaa kasvuaan, ja tilastojen mukaan samaan tahtiin lisääntyvät alkoholiperäiset sairaudet ja alkoholikuolemat. Selvää on, että vanheneva kroppa ja harmaantuva pää eivät kestä alkoholia niin kuin nuorena. Monet lääkkeet ovat alkoholin kanssa huono koktail. Kömpelöityvä eläkeläinen on alkoholin vaikutuksen alaisena riski ainakin itselleen.  

Miksi ikääntyvä Jeppe sitten kuitenkin juo, vaikka ongelmat, riskit ja vaarat tiedetään hyvinkin tarkkaan? Nauttiakseen. Rentoutuakseen. Vanhasta tottumuksesta. Seuran vuoksi. Yksinäisyyttään. Iloonsa. Suruunsa. Ajan kuluksi paremman tekemisen puutteessa. 

Eläkeläisellä on aikaa. Työn orjuus lakkaa, kun työelämästä siirtyy eläkkeelle. Ei ole enää aikaisia aamuherätyksiä, tiukkoja aikatauluja eikä vaativia työtehtäviä. Vapauden vastapainoksi voi kuitenkin tulla tylsyys, tekemisen puute. Masennusta ja elämän tyhjyyttä voi olla helppo lääkitä omatoimisesti alkoholilla. 

Alkoholiin voi ajan oloon syntyä monitahoinen riippuvuus, toisille helpommin kuin toisille. Tissuttelu voi normalisoitua osaksi arkea ja määrät kasvavat normaaleja ruokajuomia suuremmiksi. Pullon henki kuiskailee yhä useammin, että otanpa lasillisen viiniä tai että nyt maistuisi pieni olut. 

Alkoholin käyttö koetaan henkilökohtaiseksi ja herkäksi asiaksi, minkä takia sosiaali- ja terveydenhuollossa on joskus vaikea ottaa sitä puheeksi. Miten asiaa voisi sitten lähestyä? Se lienee varmaa, etteivät pelottelun, uhkailun tai syyllistämisen sävyttämät keskustelunavaukset toimi. 

Ehkä koko asiaa voisi lähteä avaamaan ihan toisesta suunnasta. Ei niinkään itse alkoholista vaan elämän ja hyvinvoinnin kokonaisuudesta. Millaiseksi eläkeläinen kokee elämänsä ja arkensa? Miten hänen päivänsä sujuvat? Mitä on tullut työn tilalle? Mitkä asiat tuovat elämään iloa ja onnea? Mitä hän kaipaa? 

Puheeksi ottamisen, neuvonnan ja ohjauksen lisäksi alkoholin käytön vähentämiseen tarvitaan myös muuta innostuksen lähdettä ja tukea. Järjestöt ja avoimet kohtaamispaikat ovat alkoholivapaita vyöhykkeitä ja tarjoavat monenmoista harrastusta, virkistystä ja ajanviettomahdollisuutta. Eläkeläisen elämään voi sitä kautta tulla uutta rytmiä ja sisältöä.  

Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Karjalaisen Ikäystävällisyys-kolumnipalstalla 8.3.2020.

Kirjoittaja: Arja Jämsén

Kuva: Arja Jämsén