Ikäystävällinen yhteiskunta ja korona

Ikäihmiset ovat nousseet koronakriisin yhdeksi keskustelunaiheeksi. Tavoitteena on suojella erityisesti yli 70-vuotiaita, sillä heillä on nuoria suurempi riski sairastua ja saada taudista ankarampi, sairaalahoitoa vaativa muoto. 

Keskeisin suojelukeino on vahva suositus välttää lähikontakteja ja pysyä kotona. Korona ei nimittäin ole ikäystävällinen virus. 

Ja mitä osa ikäihmisistä tekee? Kulkee entiseen tapaan turuilla ja toreilla, tapaa toisiaan ja pitää ohjeistuksia loukkaavina ja syrjivinä. 

Koronakriisin alkupäivinä osa mediasta meni mukaan tähän keskusteluun nostamalla esiin ohjeista piittaamattomia ikäihmisiä ”rohkeina arjen sankareina”. Oli juttua yli 80-vuotiaasta kauppiaasta, joka sitkeästi piti puotiaan auki. Kerrottiin miehestä, joka kaikesta huolimatta livahteli tuon tuosta kauppaan. Haastateltiin ihmisiä, jotka vahvistivat kulkevansa, missä haluavat, ”tauti tulee, jos tulee”. Tai toisia, jotka luottivat siihen, että ”ei minuun mikään tauti ole ennenkään tarttunut”. Julkisessa keskustelussa tuotiin vain vähän esille sitä mahdollisuutta, että kyse ei ole vain ”minusta”, vaan myös kanssaihmisten sairastumisriskistä. 

On vaikea ymmärtää näitä oman tiensä kulkijoita. Rohkeutta toiminta ei osoita. Onko se vastuuttomuutta, ajattelemattomuutta vai mitä? Onneksi myöhemmin media alkoi nostaa esille toisenlaisia äänenpainoja, kun esimerkiksi Aira Samulin ja Lenita Airisto tylyttivät ohjeista piittaamattomia ikätovereitaan. 

Ohjeet ja suositukset ovat selkeitä: vältetään lähikontakteja mahdollisimman paljon, pestään käsiä, pysytään kokona. Ilman ruokaa tai muuta apua kenenkään ei tarvitse jäädä. Mitä suurinta ikäystävällisyyttä osoittavat lukemattomat yhdistykset, urheiluseurat ja yksittäiset vapaaehtoiset, jotka tarjoavat apua muun muassa kauppa-asioissa. Nyt on aika rohjeta pyytää apua ja ottaa sitä vastaan. Myös naapuriavun viriäminen luo toivoa jopa uudenlaisesta yhteisvastuusta ja välittämisestä. 

Koronakriisin yksi hyvä puoli saattaisi olla se, että kriisi voisi antaa tärkeän potkun ikäteknologian käyttöönottoon arjessa. Meille tarjoutuu oivallinen mahdollisuus harjoitella etäyhteyksiä ja tekniikan mahdollisuuksia. Lapsenlapset ja isovanhemmat voivat entistä enemmän olla yhteyksissä videopuheluiden välityksellä. Hoitolaitoksissa olevien vanhusten kanssa yhteydet toimivat helposti kuvapuhelimilla. Erilaiset verkkolähetykset voivat korvata jumppa- tai tanssitunnin, konsertin tai jumalanpalveluksen. 

Nyt on uusien ideoiden ja innovaatioiden aika ikäihmisten kuntoutukseen ja kotona asumisen tueksi. Samoin yrityksillä on ehkä aikaa luoda uusia ikäystävällisiä palveluita ja tuotteita muun muassa verkkokauppaan.   

Kestetään korona-arjen hankaluudet, epävarmuudet ja ikävyydet. Kyllä vielä koittaa aika, jolloin tapaamme, olemme lähekkäin ja halaamme sydämemme pohjasta. 

Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 26.3.2020.

Kirjoittaja: Arja Jämsén

Kuva: Arja Jämsén