Kotikanteeni odotti ulkomaan matkan jälkeeen, vaikka en ole vielä riskiryhmään kuuluva. Aluksi tuntui vähän hassulta, kun tulin kotiin alueelta, jossa ei esiintynyt lainkaan koronaa. Lentokentät olivat toki mahdollisia tartuntapaikkoja,vaikka noudatimme äärimmäistä varovaisuutta.
Suomalainen yhteiskunta oli varsn erilainen kuin lähiessä monella tavalla. Kotiin saavuttaessa kuulimme, että kaikki yli 70-vuotiaat ovat riskiryhmään kuulumia. Aluksi se herätti ihmetystä, kun aktiiviset ja nuorekkaat naapurini ilmoittivat olevansa karanteenissa. Matkakuulumiset vaihdettiin aidan takaa.
Risto Pelkonen (HS 22. 3.2020) kirjoitti, että sukupolvien väliset rajat piirtyvät tavallista selkeämmintässä ajassa. Suuret ikäluokat ja heitä vanhemmat eivät helposti asetu käskettäväksi, vaikka tarkoitusolisi kuinka hyvä. Joidenkin korvaan iän mukaan asetetut rajoitukset tuntuvat syrjiviltä tai alentavilta. Kuin vanhat ihmiset eivät kykenisi tekemään päätöksiä puolestaan.
Kuten Pelkonenkin totesi, hänkin vähatteli aluksi taudin vakavuutta. Itsekin kuuluin alussa ihmettelijöihin. On totta, että lähes oman ikäluokkan ihmiset eivät todellakaan tunne kuuluvansa riskiryhmään. He ovat hyväkuntoisia, aktiivisia ja toimivia. Monilla ei ole perussairauksia, ja he huolehtivat hyvin omasta hyvinvoinnistaan.
Lehtien kuvissa aktiiviset seniorit kyselivät, miksi pitää pysyä kotona. Samoin, miksi he eivät voi mennä kesämökille viettämään aikaa, eiväthän he tapaa muita ihmisiä. Keskellä korpea he eivät kuormittaisi terveydenhuoltoa. Järkeviä perusteluja, mutta tämä korona ei ilmiönä asetu mihinkään vanhoihin kehyksiin.
Sen sijaan 88-vuotias ystäväni suhtautui asiaan hyvin rauhallisesti. Hän kertoi, että hänen oma elämän lanka on niin ohut perussairauksien takia, ettei missään tapauksessa kestäisi rankkaa tautia. Hän on arvostaa ja pitää kiinni annetuista ohjeista. Hänellä oli hyvin muistissa sota- ajan poikkeusolot. Hän osaa rakentaa päivänsä niin, että elämän mielyykkyys säilyy kotonakin.
Tämä aika on merkillistä aikaa, toisaalta yhteisöllinen solidaarisuus on lisääntynyt ja toisaalta suvaitsemattomuus on kasvanut. Maailma on todella muutunut hetkessä. Kun tulimme Dar es Salamiin pieneen kylään, oli vastassa lämmintä ja aitoa ystävällisyyttä. Kun kolmen viikon kuluttua palattiin samaan kylään, niin meille sanottiin Eurooppa ja corona. Valkoinen nainen alkoikin edustaa koronaa.
Ihmisten avuliaisuus ja toisista välittäminen on lisääntynyt. Kauppa-apua tarjotaan naapureille ja kannetaan muutenkin yhteisöllistä huolta. Kriittiset kannanotot ovat myös lisääntyneet. Arvioidaan kanssaihmisten kauppa- ja ulkoilukäyttäytymistä. Riskiryhmiinkin kuulumattomat puolustelevat menojaan tai toisten tapaamisia. Teet niin tai näin, niin aina saatat olla altistaja.
Omaan karanteeniin olen suhtautunut vakavasti. Vaikka pidänkin epätodennäköisenä, että olisin voinut matkalla saanut tartunnan, Jo ajatus, että voisin sen tartuttaa johonkin, pitää minut tiivisti kotona. Asia on saanut vielä suuremman vakavuuden, kun lähipiirissäsi todettiin korona. Se on ollut riittävän ankara opetus jatkaa kotikaranteenia vielä tämänkin jälkeen.
Kotikaranteenissa hyvä arjen ja läheisten ihmisten merkitys saavat aivan uudet mittasuhteet. Oven taakse ilmestyvä kauppakassi on aina suuri kiitoksen aihe. Samoin lämpimät sämpylät ja hyvä kirja oven takana herkistävät. Sitku-asioita, pieniä ja suuria on voinut tehdä. Ystäviin tulee pidettyä yhteyksiä enemmän. Myös vanhoja ystäviä on ilmestynyt jonkin vehkeen kautta elämään kuin tyhjästä.
Seniori on myös joutunut ottamaan kunnon digiloikan. Olen erään ryhmän tutor-opettaja, ja syksyn mittaan olemme tavanneet ryhmän kanssa säännöllisesti. Viimeiset tämän kevään tapaamiset ovatkin verkon välityksellä. Se jännittää ja innostaa. Tätä loikkaa ei tehtäisi ilman koronaa.
Karanteeni loppuu ja olen lusikoinut sen Afrikan opeilla; eletään tässä hetkessä ja kaikki järjestyy. En unelmoi, mitä teen sitten kun tämä loppuu tai kaikki palaa ennalleen. Mikään ei tämän jälkeen palaa ennalleen. Sen ainakin tiedän, mikä elämässsä on tärkeintä. Ne ovat läheiset ihmiset kaikilla kehillä.
Kirjoittaja: Tuija Nummela
Kuva: Tuija Nummela, Sitku-jutuista on tullut nytku-juttuja
No comments:
Post a Comment