Empaattisen kohtaamisen voima

Tuija Uusitalo ja Tanja Varjonen ovat terveydenhuollon ammattilaisia, joilla on pitkä kokemus muistisairautta sairastavien ihmisten kohtaamisesta. He ovat kirjoittaneet käytännönläheisen oppaan validoivasta vuorovaikutuksesta, mitä se tarkoittaa ja miten sitä voi käyttää hyväksi muistisairaiden ihmisten kanssa arjen kohtaamisissa.

Validoivan vuorovaikutuksen perustana on arvostava ja ymmärtävä kohtaaminen. Menetelmän kehittäjänä tunnetaan sosiaaliterapeutti Naomi Feil, joka 1960-luvulla uudisti muistisairaiden ihmisten hoitoa Yhdysvalloissa. Feil vieraili Suomessakin ja validaatio on levinnyt meillä TunteVa* -menetelmän nimellä.

 Ymmärtävä vuorovaikutus

Validoivan vuorovaikutuksen tavoitteena on aito, ymmärtävä vuorovaikutus, jonka mukaisesti ajatellaan, että ihmisen tavoittaa parhaiten tunteiden tasolla. Muistisairautta sairastavan ihmisen kokemukset ja tunteet hyväksytään, hänen ihmisarvoaan kunnioitetaan ja itsemääräämisoikeuttaan tuetaan.

Kirjassa esitellään validoivan vuorovaikutuksen periaatteet, sanoittaminen, kysymystekniikat, avainsanojen toistaminen ja tilannesensitiivinen ilmaisu. Kirjassa on paljon kirjoittajien omakohtaisia, arkisia kokemuksia ja käytännön esimerkkejä sekä päiväkirjamerkintöjä.

Validoivaa menetelmää voidaan käyttää myös sanattomasti. ”En osaa kertoa, miltä minusta tuntuu. – Ei se mitään, sanat eivät kerrokaan aina kaikkea.” Musiikki, koskettaminen tai puheen rytmi voivat vahvistaa aitoa vuorovaikutusta. Intensiivisen läsnäolon tavoitteena on keskittyä täysin muistisairautta sairastavaan ihmiseen ja sulkea kaikki muut mahdolliset häiriötekijät ulkopuolelle.

Validaatiolla myönteisiä vaikutuksia

Validoivan vuorovaikutuksen on havaittu vahvistavan itsetuntoa, vähentävän levottomuutta ja edistävän turvallista ja merkityksellistä vuorovaikutusta. On huomattu, että itseluottamus voi vahvistua ja levottomuus tai tuskaisuus vähentyä. Liikuntakyky voi kohentua ja esimerkiksi itkuisuus vähentyä. Kun muistisairautta sairastavan ihmisen viestit ymmärretään paremmin, muun muassa turvallisuuden tunne voi vahvistua.

Validoivalla vuorovaikutuksella voi olla myönteistä vaikutusta myös työntekijälle. Hän saa työssään onnistumisen kokemuksia, työstä tulee mielekkäämpää ja sujuvampaa.

Validaatiota on myös kritisoitu. Menetelmää saatetaan käyttää mekaanisesti ja vailla riittävää koulutusta. Validaatio saatetaan myös ymmärtää väärin, jolloin sitä arvostellaan ”valehteluna”, kun kyse on tunnetilojen validoinnista. Kirjoittajien mukaan validaatio on tehokas työkalu oikein käytettynä, mutta sen tehokkuus riippuu vahvasti toteuttajan osaamisesta ja ymmärryksestä.

Kirjoittajat kertovat, että kirjan nimi, ”Muistihäviö”, oli noussut esille muistisairautta sairastavien ihmisten ryhmässä: ”Sellainen hetki, kun muisti pyyhkiytyy pois ja ei muista mitään, se on muistihäviö.” Nimi kuvaa muistisairautta sairastavan ihmisen omaa kokemusta, mutta toisaalta ehkä harmittavasti korostaa muistisairautta pelkästään kielteisenä kokemuksena ja menetyksenä.

Kirjaa voi tervehtiä pienenä askeleena kohti muistiystävällistä yhteiskuntaa, jossa muistisairautta sairastavat ihmiset osataan kohdata arvostavasti ja ymmärtävästi. Ammattilaisten ohella kirja soveltuu käytännönläheisyytensä takia erityisen hyvin myös muistisairautta sairastavien ihmisten läheisille.

 

Kirjoittaja: Arja Jämsén, tietokirjailija

Kirjoitus on julkaisu aiemmin ikäosaamisen verkkojulkaisussa IkäNYT! 1/2026 

 

Uusitalo, T. & Varjonen, T. 2025. Muistihäviö – Kohtaamisia muistisairaiden ihmisten kanssa. Helsinki: Momentum Kirjat.

---