Eläkeläisenä Espanjan Aurinkorannikolla

Tiesitkö, että suurin ulkosuomalainen yhteisö asustelee Espanjan Aurinkorannikolla? Ihan tarkkoja tietoja suomalaisten lukumäärästä ei ole. Suurimpien arvioiden mukaan yli 30 000 suomalaista asuu Aurinkorannikolla ainakin osavuotisesti. Siis noin Savonlinnan verran Suomi-porukkaa!  Eniten suomalaisia asuu Fuengirolassa Malagan naapurissa.

Suomalaisten elämä Aurinkorannikolla on jo pitkään kiinnostanut minua. Miten tämä pohjoinen jurottajakansa keksii muuttaa etelään ja miten elämä siellä sitten sujuu?

Kalevi Keihästä ja Keihäsmatkoja on kiittäminen siitä, että suomalaiset innostuivat Espanjasta 60-luvulla. Kanarian saaret, Teneriffa ja Torremolinos tulivat suomalaisille tutuksi halvoilla ja helpoilla keihäsmatkoilla. Ryhmämatkalla ei kielitaitoa tarvittu, kun suomalaisporukassa katseltiin ulkomaan ihmeitä ja ilakoitiin rannalla ja porsasjuhlilla.

Tätä nykyä Aurinkorannikolla asuu monenlaisia suomalaisia. Eläkeläisiä, lapsiperheitä ja nuoria. Eläkeläisten määrä on kasvanut tasaisesti 80-luvulta lähtien. Osa lomailee muutaman viikon tai kuukauden pätkissä, osa viettää siellä koko talvikauden, osa asuu Aurinkorannikolla enemmän tai vähemmän vakituisesti. Nuoret työskentelevät muun muassa erilaisissa myynti- ja palvelutehtävissä. On myös paljon yrittäjiä, muun muassa asunnonvälittäjiä, terveydenhuollon ja hyvinvointialan yrittäjiä. Nämä yritykset tavoittelevat nimenomaan suomalaisia asiakkaita. Aurinkorannikolta löytyy ”Little Finland” samaan tyyliin kuin aikoinaan New Yorkista. Tuttua ruokaa, oma kieli ja maamiehen apua tarpeen tullen.

Miksi suomalaiset muuttavat Aurinkorannikolle? On varmaan monia eri syitä: leppeä ilmasto, edullinen hintataso, seikkailunhalu, stressittömämpi arki vailla repivää suorittamista – näin voisin kuvitella. Joskus voidaan olla hakemassa uutta alkua työttömyyden, avioeron tai jonkin muun elämän vaikeuden jälkeen. Tässä kohtaa on kuitenkin laitettava jäitä hattuun. Aurinko lämmittää ja helpottaa, mutta ei se ongelmia poista. Arki se on etelässäkin.

Olé-lehden kyselyn (4/2019) mukaan espanjansuomalaisten eläkeläisten arki on aktiivista ja sosiaalista. Moni kertoo olevana energisempi kuin kotimaassa. Harrastetaan, retkeillään ja tavataan tuttuja. Kuntoillaan ja ulkoillaan, kun ei tarvitse pelätä lunta ja jäätä. Ja toisaalta: yksinäinen on yksinäinen auringossakin. 

Ihmeen vähän Aurinkorannikon, Portugalin, Turkin tai Thaimaan eläkeäiset ovat kiinnostaneet yhteiskuntatieteilijöitä ja vanhenemisen tutkijoita, Antti Karisto tutkijaryhmineen tutki suomalaisten eläkeläisten elämää Aurinkorannikolla vajaat 20 vuotta sitten (Karisto et al.: Satumaa. 2008). Tutkimusaihe herätti silloisissa akateemisissa piireissä kuuleman mukaan hämmästystä ja pientä naureskelua. Vaan kyllä oli Karisto edellä aikaansa. 

Omalla Aurinkorannikon jaksollani olen kuljeskellut ja katsellut, käynyt suomalaisessa ravintolassa, ostanut leipomosta korvapuustia, keskustellut suomalaisen koulun tilanteesta, tutkiskellut suomalaisten liikunta- ja kielikurssien tarjontaa, asunut kolmessa erilaisessa majoitusvaihtoehdossa…

Olen pinnistellyt kielen kanssa ja saanut onnistumisen kokemuksia, osasinpa! Olen ponnistellut reittien kanssa, onko kartta oikeinpäin, kummallako puolella meri tänään on.

Olen miettinyt, viihtyisinkö täällä. Tulisiko minusta muuttolintu,  haluaisinko asua osan talvesta Aurinkorannikolla? Jää nähtäväksi. ¡Hasta luego!

Kirjoittaja: Arja Jämsén
Kuva: Arja Jämsén