Passi ja hammasharja - eläkeläisen menojalka vipattaa

Eläkeläinen on lähdössä kevätreissulle. Matkakuumetta ja pientä jännitystä on ilmassa. Pähkäilen, miksi olen taas lähdössä, miksi kaikki tämä vaiva ja rahanmeno. Miksen vain jää kotiin, seuraile kevään tuloa ja elä rauhallisesti ja tasaisesti? 

Osa ihmisistä onkin kotona viihtyvää sakkia. Oma sänky ja tyyny ovat parasta, mitä he tietävät. Pienikin työmatka saattaa valvottaa, se kun heilauttaa normaalia arjen kulkua.  

Uteliaisuus ajaa minua matkaan. On kiehtovaa nähdä, miten erilaista ihmisten elämä voikaan olla eri puolilla maailmaa. Historiat, kielet ja kulttuurit, maisemat, ruuat ja juomat vaihtelevat – ja päässä alkaa hyvällä tavalla pörräämään. On kevyt, aktiivinen ja kiinnostunut olo, vaikka fyysiset olosuhteet voivat reissussa olla ajoittain raskaat. Ajatus kulkee ja tuntuu, että samaan aikaa liitää ajasta ja paikasta toiseen.

Olen matkaillut koko aikuisikäni. Lapsena matkat rajoittuivat noin 50 kilometrin säteelle, käytiin Kuopiossa ja Savonlinnassa. Nykyään lähden koti- ja ulkomaan reissuun useita kertoja vuodessa. Matkustan yksin, kaverin kanssa ja porukassa, omatoimi- ja valmismatkalla. Kaikki käy.

Yksin matkustamista joskus ihmetellään. Miten varsinkin eläkeläisrouva uskaltaa? Eikö pelota? Eikö ole yksinäistä, kun ei ketään, kenen kanssa jutella ja vaihtaa kokemuksia? Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että päinvastoin!

Yksin matkustaminen voi olla vapauttavaa. Voi rauhassa katsella ja ajatella, miettiä menneitä ja tulevia. On aikaa kirjoittaa, istuskella, nautiskella, kuljeskella tai vaikkapa nukkua. Kun nykymaailma on yhtä neuvottelua, niin yksin matkustaessaan jatkuvasta neuvonpidosta (hieman) vapautuu ja avautuu ympäröivälle maailmalle eri tavalla. Kynnys jutella tuntemattoman kanssa madaltuu. Kielikylpy onnistuu ihan huomaamatta. Ja mikä sankarifiilis, kun on vaikkapa venäjäksi osannut kysyä jotain ja ymmärtänyt saamansa vastauksen.  

Voi matkustaa lähelle tai kauas. Junalla ja bussilla matkaaminen nostavat syystäkin suosiotaan. Olen tehnyt ikimuistettavimmat reissuni junalla. Nuoruuden interrail läpi Euroopan! Junalla Siperiaan, Mongoliaan ja Kiinaan! Japanissa kirsikan kukkien aikaan junalla etelästä kohti pohjoista!  

Eläkeläiset kiinnostavat matkailuyrityksiä, ja seniorimatkailuun veikataan suurta buumia. Tarvitaanko seniorimatkailua? Miten seniorimatkailu eroaa tavan matkailusta? Senioreille tarjotaan kylpylä- ja kuntoilumatkoja, esteetöntä majoitusta tai lapsista vapaata hotellialuetta. Seniorit ovat – kuten ihmiset keskimäärin – kiinnostuneita moninaisista ja erilaisista asioista. Ikä ei ole ainoa senioreita yhdistävä tekijä.

Eläkeläisellä on eläkkeellä aikaa matkustaa, myös sesonkien ulkopuolella. Monen eläkeläisen on kuitenkin laskettava euronsa tarkkaan, jotta pääsee lähtemään matkalle. Matkailuyrityksillä voisi olla yksi valttikortti yhden hengen huoneiden hinnoittelussa. Yhä useampi eläkeikäinen kun asuu yksin ja myös matkustaa yksin.  

Aina ei matkalle voi lähteä. Silloin voi lukea matkoista ja matkustamisesta kertovia kirjoja. Viimeksi luin Mia Kankimäen ”Naiset, joita ajattelen öisin” (2018). Hän kirjoittaa kirjassaan muun muassa itävaltalaisesta Hausfrausta Ida Pfeiffersta, joka eli 1800-luvun alkupuoliskolla.

Pfeifferista tuli lapset kasvatettuaan maailmanmatkaaja, joka kiersi maapallon kahteen kertaan ja äärimmäisen pienellä budjetilla. Pfeiffer yllyttää: ”Jos haluat matkustaa, lähde. Syytä ei tarvita… Pummaa. Pihtaa. Ole aivan saamarin reipas.”

Kirjoittaja: Arja Jämsén

Kuva: Arja Jämsén: Oppikoulun kartasto vuodelta 1963.