Muistan vanhan mainoksen tietokoneiden yleistymisen ajoilta.
Mummolta kysyttiin, mitä hän tehnyt. Mummo vastasi, että kävin viime yönä
kuussa. Hän oli nimittäin surffaillut tietokoneella koko yön ja tutkinut kuuta.
Olipa maailma avartunut.
Maailman digitalisoitumisella tarkoitetaan tietotekniikan yleistymistä
arjessa. Osalle suomalaisista eläkeläisistä digi-digi on yhä diipa-daapaa. ”En
ymmärrä, en osaa, en tarvitse, pelottaa”, ovat usein kuultuja kommentteja digitalisaation
edessä.
Pankkipalvelujen siirtyminen verkkoon on yksi suurimmista
huolenaiheista. Ennen pankkiasiat hoidettiin tutun pankkivirkailijan kanssa.
Nyt konttoriverkostoja on leikattu ja aukioloaikoja supistettu. Monet tuntevat
nykyisin suurta avuttomuutta ja elämänhallinnan menettämisen pelkoa
pankkiasioiden äärellä.
Monet eläkeläiset ovat kuitenkin jo työelämässä käyttäneet tietotekniikkaa
sujuvasti ja osaavat perusjutut. Työpaikan it-vastaava on hoitanut koneet,
päivitykset ja tietoturvat. Ja kun ongelmia ilmaantui, ei tarvinnut kuin huutaa
seinän taakse: apuva! Ja apu löytyi.
Eläkkeelle jäätyä työpaikan asiantuntevaa apua ei enää
olekaan. Joskus osaamista löytyy omasta perheestä, joskus naapurista. Moni
tuntuu luottavan muualla asuvan lapsen etäohjaukseen. Puhelinkeskustelu alkaa
usein näin: auttaisitko nyt äitiä, kun tämä ei jotenkin toimi…”.
Arki on täynnä tietotekniikkaa. Itse tarvitsen kannettavaa
tietokonetta, iPadia, puhelinta, televisiota, kameraa, pesukonetta, hellaa,
autoa… mitä vielä? Täytän sähköisiä hakemuksia, vastaan kyselyihin. Kaikessa
törmään teknologiaan, tietotekniikkaan, digitalisaatioon. Mietin yhden
tavallisen päivän askareitani:
- selasin aamulla netistä päivät lehdet ja
kuumimmat uutiset
- seurustelin kavereiden kanssa somessa ja sovimme
tapaamisia ensi viikolle
- seurasin somessa minulle tärkeiden organisaatioiden
ja järjestöjen uutisointia ja tulevia tapahtumia
- sähköpostissa luin tärkeitä viestejä ja
uutiskirjeitä
- tilasin ja maksoin junaliput
- katselin pankkitilin saldoa, maksoin laskun,
seurasin rahastosijoituksiani
- varasin ajan laboratoriokokeisiin ja samalla
katsoin tietojani omakannasta
- ostin teatteriliput
- varasin kirjastosta pari kirjaa
- tulevaa ulkomaan matkaa varten luin maan
historiasta ja luonnosta
- naureskelin Yle Areenan Elävää arkistoa ja katselin
eilisen dokumenttiohjelman
- Netflixissä minua kiinnosti lempiohjaajani
elokuva, mutta jätin sen huomiseksi
- otin puhelimella valokuvia ja siirsin ne
tietokoneelle
- soitin kuvapuhelun tyttärelleni Lontooseen
- pesin pyykkiä koneella ja tein ruokaa liedellä,
lisää nappuloita
- kävin Skype-neuvottelun työsopimuksesta
- kirjoitin ja muokkaisin tätä blogikirjoitusta
Digitalisaatio merkitsee minulle yhteisöllistä vuorovaikutusta
ja helppoa pääsyä tiedonlähteille. Se tuottaa iloa ja jatkuvasti mahdollisuuksia
uuden oppimiseen. Enpä tulisi toimeen ilman tietotekniikkaa. Vaikka totta
puhuen tuottaa digitalisaatio myös lisää harmaita hiuksia. Tarvitsen aina
silloin tällöin apua, kun asiat ovat solmussa. Ja tuskastun salasanojen ja käyttäjätunnusten
älyttömään määrään. Tässä ratkaisuni on pieni sininen vihko, jonka sisältö on
korvaamaton.
Onneksi on saatavissa apua tietotekniikkaan. Monet järjestöt
tekevät tärkeää työtä ja opastavat ikäihmisiä tietotekniikan saloihin. On
todettu, että vertaistuellinen opastus on hyvä tie uuden oppimiseen. Työtä ei
kuitenkaan voi jättää pelkästään järjestöjen varaan, vaan myös julkisen vallan
on tunnettava vastuunsa ja pidettävä huolta, että kaikki, niin nuoret kuin
vanhatkin, pysyvät digi-maailman kelkassa.
Kirjoittaja: Arja Jämsén
Kuva: Arja Jämsén
No comments:
Post a Comment