Toisen luokan kansalaisia?

Muutama viikko sitten julkaistiin hätkähdyttävä uutinen, jonka mukaan peräti 74 prosenttia suomalaisista eläkeläisistä kokee ikään perustuvaa syrjintää. Tieto on peräisin Eläkeläisliittojen etujärjestön EETU ry:n kyselystä 55–84-vuotiaille.  

Miten ikäsyrjintä sitten ilmenee? Ihmiset kokevat olevansa näkymättömiä, toisen luokan kansalaisia yhteiskunnassa, jossa nuoruutta ihannoidaan. He tuntevat olevansa rasitus ja kuluerä. Väestön ikääntyminen mainitaan lähes joka uutisen ja ilmiön taustalla. Ikääntymistä ei kuvata hyvinvointiyhteiskunnan suurena saavutuksena ja myönteisenä asiana, vaan ongelmana, johon tulisi löytää ratkaisu. Ikääntyminen on näissä keskusteluissa ilmanmuutoksen rinnalla vaikeimpia yhteiskunnallisia ongelmia.   

Juhlapuheissa ikäihmisiä kiitellään maan hyvinvoinnin rakentajiksi ja voimavaraksi. Vain 20 prosenttia kyselyyn vastanneista eläkeläisistä kuitenkin kokee, että heihin suhtaudutaan myönteisenä ja tärkeänä voimavarana.

Näyttääkin olevan tavanomaista, että kun kaksi tai kolme eläkeiän ylittänyttä kohtaa, siirtyy keskustelu usein ikääntymiseen liittyviin omiin tai kaverin kokemuksiin. Viimeksi lounaspöydässä kuulin muun muassa seuraavia tarinoita eri puolilta maata.

Lääkäri oli kirjoittanut potilasasiakirjaan ”asiallinen 70-vuotias nainen”.  Kyseessä oleva henkilö kertoi naureskelleensa hieman hämmentyneenä, mikä oli lääkärin alkuoletus 70-vuotiaan habituksesta ja henkisestä kunnosta. Oliko ajatus, ettei 70-vuotias ensisijaisesti ole asiallinen, vaan…?

Eräs eläkeikäinen nainen kertoi, ettei hän enää uskalla mennä terveyskeskukseen. Hän oli nimittäin jalkavaivojensa takia käynyt lääkärillä lyhyen ajan sisällä useampia kertoja peräkkäin. Nainen kuvasi, että ”tyttölääkäri” oli nimittänyt häntä yhteiskunnan rasitteeksi, jonka ei enää pitäisi tulla vastaanotolle.

Monet ikäihmiset kertovat hyvästä palvelusta vähän kuin ihmeenä. Miten esimerkiksi terveyspalveluissa tai kaupassa työntekijä ”oli ystävällinen, hymyili, auttoi, selitti”.

Työelämästä nousee useita surullisia tarinoita, joissa lähellä eläkeikää olevia päteviä ja ansioituneita asiantuntijoita syrjäytetään. Työtehtävä lopetetaan ja työntekijä siirretään vaatimattomampaan, ei-erityistä asiantuntemusta edellyttävään tehtävään. Tai kehotetaan irtisanoutumaan, ”tehtävääsi ei enää syksyllä ole”. Tai odotetaan enemmän tai vähemmän ilmeisesti, että ”älyäisipä jäädä jo eläkkeelle”.

Kaikissa edellä kerrotuissa todellisissa tarinoissa on kyse pätevistä ja osaavista ihmisistä, joilla ei esimerkiksi ole alkavaa muistisairautta eikä muutakaan työkykyä heikentävää vikaa tai vammaa. Esimies on perustellut esimerkiksi hakuprosessissa syrjäyttämistä sillä, että ”nyt me kaipaamme tuoretta verta”. Paljon puhuttu hiljainen tieto häviää tässä kisassa.

Työelämässä voitaisiin ikäosaamisella ja ikäjohtamisella löytää joustavia ja tarkoituksenmukaisia työpolkuja myös ikääntyville työntekijöille. Yhä useammat haluavat jatkaa työuraansa. Osa eläkkeelle jääneistä palaa takaisin töihin, monesti osa-aikaisesti. EETUn kyselyn mukaan vielä 70–74-vuotiaistakin useampi kuin joka neljäs olisi kiinnostunut ainakin osa-aikatöistä. Eläkeikäisten perustamien yritysten määrä on kasvanut joka vuosi. Tätä yhteiskunnan ja työelämän tulisi eri tavoin mahdollistaa ja tukea!

Kysely tuotti myös myönteisiä tuloksia. Ikäihmiset tuntuvat luottavan eläkejärjestelmiin ja oman eläkkeensä tulevaisuuteen. Ihmiset ovat keskimäärin tyytyväisiä omaan elämäänsä ja vaikuttamismahdollisuuksiinsa, vaikka yksinäisyys, liikuntakyvyn menetys ja puolison kuolema pelottavatkin.

Kyselyyn vastasi vajaat tuhat 55–84-vuotiasta ihmistä. Merkille pantavaa on se, että monien kyselytutkimusten tapaan yli 85-vuotiaat on rajattu kyselystä ulos. Olisikohan tässä nykypäivänä tarkistamisen paikkaa? Kysely toteutettiin nyt viidennen kerran.

 www. eetury.fi/

Kirjoittaja: Arja Jämsén

Kuva: Arja Jämsén