Tiesitkö, että suurin ulkosuomalainen yhteisö
asustelee Espanjan Aurinkorannikolla? Ihan tarkkoja tietoja suomalaisten
lukumäärästä ei ole. Suurimpien arvioiden mukaan yli 30 000 suomalaista
asuu Aurinkorannikolla ainakin osavuotisesti. Siis noin Savonlinnan verran Suomi-porukkaa! Eniten suomalaisia asuu Fuengirolassa Malagan
naapurissa.
Suomalaisten elämä Aurinkorannikolla on
jo pitkään kiinnostanut minua. Miten tämä pohjoinen jurottajakansa keksii
muuttaa etelään ja miten elämä siellä sitten sujuu?
Kalevi Keihästä ja Keihäsmatkoja on
kiittäminen siitä, että suomalaiset innostuivat Espanjasta 60-luvulla. Kanarian
saaret, Teneriffa ja Torremolinos tulivat suomalaisille tutuksi halvoilla ja
helpoilla keihäsmatkoilla. Ryhmämatkalla ei kielitaitoa tarvittu, kun suomalaisporukassa
katseltiin ulkomaan ihmeitä ja ilakoitiin rannalla ja porsasjuhlilla.
Tätä nykyä Aurinkorannikolla asuu
monenlaisia suomalaisia. Eläkeläisiä, lapsiperheitä ja nuoria. Eläkeläisten määrä on kasvanut tasaisesti 80-luvulta
lähtien. Osa lomailee muutaman viikon tai kuukauden pätkissä, osa viettää
siellä koko talvikauden, osa asuu Aurinkorannikolla enemmän tai vähemmän vakituisesti.
Nuoret työskentelevät muun muassa erilaisissa myynti- ja palvelutehtävissä. On
myös paljon yrittäjiä, muun muassa asunnonvälittäjiä, terveydenhuollon ja
hyvinvointialan yrittäjiä. Nämä yritykset tavoittelevat nimenomaan suomalaisia
asiakkaita. Aurinkorannikolta löytyy ”Little Finland” samaan tyyliin kuin
aikoinaan New Yorkista. Tuttua ruokaa, oma kieli ja maamiehen apua tarpeen
tullen.
Miksi suomalaiset muuttavat Aurinkorannikolle?
On varmaan monia eri syitä: leppeä ilmasto, edullinen hintataso,
seikkailunhalu, stressittömämpi arki vailla repivää suorittamista – näin voisin
kuvitella. Joskus voidaan olla hakemassa uutta alkua työttömyyden, avioeron tai
jonkin muun elämän vaikeuden jälkeen. Tässä kohtaa on kuitenkin laitettava
jäitä hattuun. Aurinko lämmittää ja helpottaa, mutta ei se ongelmia poista. Arki se on etelässäkin.
Olé-lehden kyselyn (4/2019) mukaan
espanjansuomalaisten eläkeläisten arki on aktiivista ja sosiaalista. Moni
kertoo olevana energisempi kuin kotimaassa. Harrastetaan, retkeillään ja
tavataan tuttuja. Kuntoillaan ja ulkoillaan, kun ei tarvitse pelätä lunta ja
jäätä. Ja toisaalta: yksinäinen on yksinäinen auringossakin.
Ihmeen vähän Aurinkorannikon, Portugalin, Turkin tai Thaimaan eläkeäiset ovat kiinnostaneet
yhteiskuntatieteilijöitä ja vanhenemisen tutkijoita, Antti Karisto
tutkijaryhmineen tutki suomalaisten eläkeläisten elämää Aurinkorannikolla vajaat
20 vuotta sitten (Karisto et al.: Satumaa. 2008). Tutkimusaihe herätti silloisissa
akateemisissa piireissä kuuleman mukaan hämmästystä ja pientä naureskelua. Vaan
kyllä oli Karisto edellä aikaansa.
Omalla Aurinkorannikon jaksollani olen
kuljeskellut ja katsellut, käynyt suomalaisessa ravintolassa, ostanut
leipomosta korvapuustia, keskustellut suomalaisen koulun tilanteesta, tutkiskellut
suomalaisten liikunta- ja kielikurssien tarjontaa, asunut kolmessa erilaisessa
majoitusvaihtoehdossa…
Olen pinnistellyt kielen kanssa ja saanut onnistumisen kokemuksia, osasinpa! Olen ponnistellut reittien kanssa, onko kartta oikeinpäin, kummallako puolella meri tänään on.
No comments:
Post a Comment