Kimppakämppä olisi monen eläkeläisen unelma

Muutaman ystävän kanssa aloimme kerran parikymmentä vuotta sitten uumoilla, että mahdollisesti joskus  vielä vanhenemme. Millaista elämä silloin olisi?

Yksi hauskimmista tulevaisuudenkuvista oli, että asuisimme kimppakämpässä. Meitä asuisi 3–4 vanhaa kamua yhdessä, jonkun kaupungin X keskustassa. Auttaisimme toisiamme arjessa, kun mitä ilmeisimmän joku meistä liikkuisi vähän muita paremmin, toinen kuulisi ja kolmas ehkä muistaisi muita paremmin.

Ostaisimme siivous-, ruoka- ja huoltopalveluita itse kukin tarpeemme mukaan. Ja huippuna meillä olisi kuljetusvastaava, joku kiva tyyppi, joka kuskaisi meitä teatteriin, näyttelyihin ja festareille pakulla, johon mahtuisivat mukavasti rollaattorit ja muut apuvälineet.

Unelmasta voi tulla totta. Erilaiset yhteisölliset asumisen vaihtoehdot ovat yleistymässä. Muistan, että 2000-luvun alussa ikäihmisten kimppakämpistä puhuttiin paljon ja niitä perustettiinkin. Muun muassa Lieksan kaupunki kunnostautui uranuurtajana. Virallisemmin sitä nimitettiin ”välitason” asumiseksi. Sivumennen sanoen se oli aika kamala nimi ihmisen kodille. Välitason asumisella tai vaihtoehtoisilla asumismuodoilla tarkoitetaan asumispaikkaa siinä tilanteessa, kun koti ”liian vähän”, mutta laitos on ”liikaa”.

Tätä nykyä turhan hitaasti yleistyvä ikäihmisten perhehoito on yksi esimerkki yhteisöllisestä asumisesta. Olisipa se todennäköisesti ollut omille vanhemmillekin rutosti parempi paikka kuin silloinen ”palveluasuminen” lukkojen takana.

Omaehtoisia kimppakämppiä tai kommuuneja on syntynyt iät ajat ja useista eri syistä. Opiskeluaikoina kimppakämpässä asuminen oli halpaa ja hauskaa. Myös aate saattaa yhdistää. On olemassa ekologisia, uskonnollisia ja hengellisiä asumisyhteisöjä. Ja eivätköhän luostaritkin ole eräänlaisia asumisyhteisöjä.

Mitä ihmiset hakevat asumisen yhteisöllisyydestä? Veikkaisin, että ensisijaisesti yksinäisyyden torjuntaa.  Kimppa-asujalla on ruokaseuraa, lenkkiseuraa, matkaseuraa. On turvallinen olo, kun tietää, että samassa asunnossa nukkuu joku toinenkin. Ja motiivina voi olla myös korkeiden asumiskustannusten jakaminen. Pienemmällä rahalla voi saada paremman asumistason.

Yhteisöllinen asuminen vaatii paljon. Tilojen on oltava sopivat, riittävä yksityisyys on turvattava, ja asukkaiden on tultava kohtuullisesti toimeen keskenään. Asumisen pelisäännöistä on sovittava ja ongelmat on osattava ratkoa.

Yhteisöllisiä asumisratkaisuja tarjotaan nykyisin myös kaupallisina versioina. Esimerkiksi kerrostalo, jossa on yhteisiä tiloja, muun muassa kuntosali, lasten leikkitila tai etätyöhuone. Asumiskonseptiin voi liittyä myös talon yhteinen auto, jota voi vuokrata, tai erilaisia palveluja, kotipalvelua, siivousta tai lastenhoitoa. Kiinnostaisiko tällainen?

Kirjoittaja: Arja Jämsén

Kuva: Pixabay