Olisiko Marxin opeille taas käyttöä

Monet tutkivat ovat uumoilleen Marxin palaavan teoreetikkona taas muotiin. Onhan tässä jo vuosikymmeniä ehtinyt vierähtää siitä, kun kuljettiin ”Kallen” tulipunainen t-paita päällä.

Kimmo Rentola kirjoittaa kolumnissaan (Tuleeko Marx vielä yhden kerran, HS 26.2.2019), että historian roskatynnyriin tuomitun Marxin elpymistä auttoi Neuvostoliiton romahdus, joka irrotti Marxin nimen väljempiin puitteisiin. Marxin analyysit tuntuvat osuvan nykytalouden globaaliin ja digivaiheeseen. Hän näki kapitalismin mullistavana voimana, joka ei voi seisahtua sijoilleen, ja ymmärsi tuotannon ja työn muutosten heijastuvan valtasuhteisiin.

Eläkkeelle jäämisen jälkeen ensimmäinen suuri projektini oli työhuoneen ja erityisesti kirjahyllyn läpi käyminen. Uuden elämänvaiheen huumassa annoin kylmää kyytiä menneisyydelle. Lundia-hyllystä löytyi ”Marxismin-Leninismin perusteet” alkukielellä. Hankittu jostakin idänmatkalta. Vilkaisu riitti havaitsemaan, ettei teosta oltu avattu.

Löytyi myös lyhyttä ja pitkää johdatusta marxilaisuuteen. Kirjojen kansissa poseerasi tuttu parrakas Marx. Näitä kirjasia oli luettu ja alleviivattukin. Suuressa kirjojen puhdistusoperaatiossa kaikki saivat lähteä. Tämä oli ennen hoivapalvelukeskustelua. Nyt harmittaa, kirjoille olisi nyt käyttöä.  

Ylipormestari Raimo Ilaskivi tilittää Talouselämä-lehdessä (1.3.2019) suhdettaan kapitalismiin. Hän kirjoittaa, että markkinavoimat ovat tunkeneet alueille, joiden ei pitäisi olla niitten toimintakenttänä. Tällä hän tarkoittaa yhteiskunnan keskeisiä peruspalveluita, kuten sosiaalipalveluita tietyin rajauksin.

Ilaskivi nostaa eritysesti esille ihmisryhmiä, jotka eivät kykene valvomaan omia etujaan yksityisten yritysten asiakkaina. Tällaisia ovat ennen muuta lapset ja vanhukset. Suuret kansainväliset yritykset ovat vallanneet päivähoidon ja vanhustenhuollon kenttää, sillä ne ovat nähneet näillä sektoreilla voitonteon mahdollisuuden.

Onko sosiaali- ja terveysalan hoivapalveluissa elintilaa markkinavoimille, jotka toimivat aivan erilaisten periaatteitten mukaan kuin sosiaalinen palvelutalous? Tämän hetkisten tapahtumien perusteella vastaus on selvästi kielteinen. Olkoon markkinataloudella oma roolinsa, mutta julkisen vallan on vastattava ihmisläheisistä palveluista.

Arvojen on ohjattava toimintaa erityisesti silloin, kun on kyse lasten, vammaisten tai vanhusten hoitamisesta ja huolenpidosta. Voiko olla mahdollista tuottaa samaan aikaan korkealaatuisia palveluja ja suuria voittoja omistajille?

Tämän ristiriidan teoreettiseen ymmärtämiseen ja selittämiseen tarvitaan taas Marxia. Rentolan kolumnin mukaan Marxin asialla eivät ole enää vain ”entiset nuoret” vaan nuoret älyköt ilman omakohtaista kosketusta entiseen. Tässä olisi sukupolvien kohtaamisen paikka. Ei kun opintopiirejä perustamaan! Niitä muuten kutsutaan tänä päivänä työpajoiksi.

Teksti: Tuija Nummela

Kuva: Tuija Nummela